Walk The Line on rakkauselokuva, jonka miljöönä on loputon, kuluttava elämä tien päällä. Elettiin aikaa, jolloin lähes kaikki kiertueilla mukana olijat ajoivat, soittivat ja juhlivat joka yö. Avioliitossa elävä omaperäisen countryn ja rockabilly-soundin sekoituksen omaava Johnny Cash on peruuttamattomasti kietoutunut saavuttamattomalta tuntuvan legendaarisen Carter Familyn jäseneen June Carteriin.
Tulevaisuudentekijät
Memphisiläisen Sun Recordsin omistajalla Sam Phillipsillä (Dallas Roberts) oli monenmoisten sattumien kautta valkoisen uuden populaarimusiikin suurimmat lupaukset levy-yhtiössään. Tärkein tulonlähde muusikoille olivat kuitenkin kiertueet. Johnny Cash & Tennessee Two teki pakettikiertueita mm. muiden Sunin artistien kanssa.
Kilpailusta huolimatta kaikki olivat keskenään kavereita. Elokuvassa kiertueella nähdään persoonallinen tupelolainen kuorma-autonkuljettaja Elvis Presley (Tyler Hilton), puuvillanpoimija Carl Perkins (Johnny Holiday), mitä vaatimattomin Roy Orbison (Jonathan Rice) ja kaikkea muuta paitsi vaatimaton pianopaholainen Jerry Lee Lewis (Waylon Payne) sekä umpikehno kodinkonemyyjä Johnny Cash. Kohtalon käden kautta kera lähtemättömin vaikutuksin veljensä menettivät Johnny Cash, Jerry Lee Lewis ja Carl Perkins.
Luotettavaa valuuttaa ja keinahtelevaa lähikurssia
Joaquin Phoenix on hämmästyttävästi nuoren Johnny Cashin näköinen aina kunnes Cash 60-luvun puolivälissä nääntyi eläväksi ruumiiksi. Suonemme näyttelijälle tähän eläytymättömyyden anteeksi. Phoenix on perehtynyt rooliinsa aina pikkuisia poskilihasnytkähdyksiä ja huumeiden aiheuttamia pakkoliikkeitä myöten.
Reese Whiterspoon on melkein riittävän hyvä June Carterina, mutta jättää liian valjuhkon kuvan eläväisestä ja karismaattisesta naisesta, joka yksinkertaisesti pelasti miehen, josta oli jo tehty ennenaikaisia muistolauluja.
Robert Patrick (Ray Cash) on tinkimättömän tyly ikuisesti anteeksiantamattomana isänä. Muusikko Shelby Lynne yllättää positiivisesti ensiroolissaan äiti Carrie Cashina. Tuottajana mukana oleva John Carter Cash piipahtaa manageri Bob Nealin osassa.
Taruakin hurjempi todellisuus
Elokuva antaa vain kevyitä viitteitä mitä nuoret miehet todella puuhastelivat tien päällä. Basisti Marshall Grant (Larry Bagby) tartutti muihin pommipakkomielteensä. Kavereilla oli tapana tehdä toisilleen pommikepposia, joten koskaan ei voinut tietää missä seuraavaksi pamahti.
Yksi ikimuistoisimmista tempuista oli pommin ujuttaminen vessanpöntöstä viemäriin; pamausta ei kuulunut, joten pettynyt porukka päätti lähteä alakerran ravintolaan aterioimaan. Pommi oli pamahtanut ravintolan yläpuolen putkistossa levittäen riittoisan sisältönsä asiakkaiden ylle.
Eräs hotelli ei pystynyt tarjoamaan huoneita väliovella. Tämä pikku puute korjattiin pikimiten omatoimisen Johnny Cashin ja palokirveen avustuksella. Hämmennystä herätti niinikään hotellin käytävältä keskellä yötä kuulunut hevosen hirnunta. Väen tullessa käytävälle ihmettelemään he törmäsivät heiniin ja runsaaseen hevosenlantaan.
Kerran Johnny Cash maalasi hotellihuoneensa televisiota vihreällä maalilla. Muiden ihmetellessä asiaa Cash totesi ykskantaan halunneensa väritelevision. Näitä oleellisuuksia ei siis ole elokuvaan sisällytetty.
Yksi elokuvan vaikuttavimmista välähdyksistä koetaan keikkabussissa Johnny Cashin noukkiessa enteellisesti nukahtaneen kitaristi Luther Perkinsin (Dan Joe Miller) suupielestä palavan tupakan sammuttaen sen.
Valintojen tienhaarassa
Ohjaaja-käsikirjoittaja James Mangoldin ja käsikirjoittaja Gill Denniksen keskittyessä rakkaustarinaan toki sisältäen oleellisinta musiikkia sekä huumeriippuvuuden monet Cashille tärkeät asiat kuten alkuperäiskansojen ja vähemmistöryhmien puolustaminen, ainutlaatuiset teemalevyt (Folsom Prisonia lukuun ottamatta) ja musiikillisten raja-aitojen murskaaminen vanhoillisessa Nashvillessa jäävät tyystin huomiotta.
Tekijät päätyivät rohkeaan ratkaisuun: Phoenix ja Whiterspoon esittäisivät laulut itse. Laadun takuunimeksi muodostunut musiikista vastaava T-Bone Burnett onnistuu jälleen työssään, sillä valinta tuo esityksiin elävyyttä, jota lisää kuvaaja Phedon Papamichaelin lavalla läsnäoleva kuvaustyyli.
Ja toki mukaan on saatu muutama suupielenmuikistajakin kuten June Carter väsäämässä Ring Of Firen tekstiä vuonna 1965, kun kappale oli ollut listaykkösenä jo vuonna 1963.
Nyt viihteelliseksi jäävän elokuvan sijaan toinen vaihtoehto olisi ollut syvällisempi ja raastavampi kuvaus huumeriippuvuuden voittamisesta rakkauden avulla. Sitä kumman version Johnny Cash olisi tehnyt ei tarvitse arvailla.
Walk The Line kattaa voimakkaasti karsien Cashin elämää aina vuoden 1968 avioliittoon asti. Useimmille muille Cashin tähän asti kokema elämä olisi koitunut kuolemaksi, mutta Johnny Cashille se oli vasta alku matkalle kohti sitä humanitaarista ja monumentaalista musiikillista vaikuttajaa joksi hän päätyi.
Genre: Musiikkirakkausdraama (K11)
Ohjaaja: James Mangold
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Reese Witherspoon, Ginnifer Goodwin, Robert Patrick, Dan John Miller, Larry Bagby, Shelby Lynne, Waylon Payne, Dallas Roberts, Tyler Hilton, Sandra Ellis Lafferty, Shooter Jennings, Johnathan Rice, Johnny Holiday.
Kesto: 2h 19min
Ensi-ilta: 2.2.2006
Mika Anttolainen
Pisteet: 3½/5
|
|
|
