Niko Saarinen on henkilö, jonka kanssa on vaikea kävellä kaupungin kaduilla ilman, että joku tulee vähän väliä pysäyttämään hänet yhteiskuvaa varten. Niko on juuri päättänyt työpäivänsä Tampereen Glitter-koruliikkeessä nimmareita jakaen ja jatkaa matkaansa kolmea suurta laukkua kantaen.

Poikaraasu näyttää lähes lyhistyvän kantamustensa alle, mutta apua tarjottaessa hänen vastauksensa on reipas: ”Ei, kiitos, kyllä mä pärjään”, ja hän väläyttää päälle leveän hymyn.

Niko Saarinen kiteyttää tällä yhdellä lauseella koko olemuksensa. Lööppien keskiössä viitisen vuotta viihtynyttä julkkista on yritetty riepotella ja repiä moneen eri suuntaan, mutta itsepintainen diiva on pitänyt päänsä. Kohuhomon kuoren alta löytyy määrätietoinen ja selkeäsanainen mies.

– Niin, en mä taida enää olla edes se toinen BB-Niko, vaan Saarisen Niko. Se on ihanaa. Todella ihanaa, hän naurahtaa ravintolan pöytään istuessaan. Samalla mies korjaa päässään olevaan pipoaan ja selventää, että hän on oikeastaan tyytyväinen Viidakon tähtösten tuomaan nimenvaihdokseen.

”Olin syntynyt väärään kaupunkiin”

Jo haastattelun alussa käy selväksi, että tällä kertaa ei jutellakaan minkä tahansa reikäpään kanssa, vaan rauhalliset ja perustellut vastaukset kertoo asiallinen realitytähti. Persoona on vaatinut monta kivistä polkua kasvaakseen juuri sellaiseksi Saarisen Nikoksi, minkälainen hän tällä hetkellä on.

– Mä oon ainoa lapsi, mutta oon aina tahtonut sisaruksia. Tai itseasiassa mä oisin aina halunnut isoveljen. Se ois ollu kyl vähän vaikea toteuttaa myöhemmin, mut sit mä ehdotin mun vanhemmille, et adoptoidaan joku hyvännäköinen poika. Näin mä sanoin. Mä halusin komean isoveljen.

– Sit mä oon ehkä vähän hemmoteltu. Kotona on ollut tiukka kuri, mutta olen saanut aika lailla kaiken periks, Uudessakaupungissa 17-vuotiaaksi asti asunut Saarinen aloittaa taustojensa selvittämisen nauraen.

– Mä oon ihan landepaukku, mut mun suurin haave oli aina päästä Helsinkiin. Silloin kun Salatut elämät alkoi, niin mä katoin sitä aina itkien, et tonne mäkin tahon. Mä olin ihan varma, et mä olin syntynyt väärään kaupunkiin, Niko lisää historiastaan.

Saarinen muutti pääkaupunkiseudulle 17-vuotiaana, kun perheen uusi asunto löytyi Espoosta. Sen jälkeen hän muutti Klaukkalaan, sitten Keravalle, ja sieltä hän lopulta pääsi Helsinkiin kolmisen vuotta sitten. Pian 27 vuotta täyttävä Saarinen kertoo olevansa onnellinen kotikaupungistaan, ja muutenkin asiat rullaavat elämässä hyvin.

– Lapsena mä halusin olla malli ja laulaja. Itseasiassa, mä oon ollu monta vuotta lapsimalli erään mallitoimiston listoilla. Aina kaikki kysyy, et oonko mä tahtonut lapsesta asti olla julkkis, ni voin rehellisesti sanoa, etten oo halunnut, vaikka mun kaverit arvas jo varhain mitä tuleman pitää.

Nikolla riittää ystäviä, joista osa on säilynyt myös sieltä lapsuudesta saakka. Paikkakunnan vaihdokset ovat kuitenkin karsineet ystäväpiiriä, ja kuuluisuus on asettanut uusia lisäehtoja kaverisuhteille. Mies kertoo vuolaasti siitä, kuinka julkkiksen ei ole yhtä helppoa luottaa uusiin tuttavuuksiin. Samassa tarjoilija tulee pöytään tiedustelemaan miehen ruokatilausta. Listalta löytyy Saarisen suuhun sopiva rapurisotto hummerikastikkeella.

– Eihän niissä ravuissa oo mitään kokonaista, et mun täytyy repii jotain irti?, säikähtänyt Niko kysyy tarjoilijalta antaen sisäisen prinsessansa nostaa päätään. Tarjoilijan kieltävään vastaukseen tyytyväisenä hän jatkaa liki samaan hengenvetoon.

– Niin, niistä ystävistä. Mulla on nyt ollu tää kesä ihan non-stopina menoa, etten ole ehtinytkään näkemään oikein ketään.

”Mä olin oikeessa paikassa oikeeseen aikaan”

Niko kiertää parhaillaan uuden työnantajansa Glitterin leivissä Suomen kaupunkeja jakamassa nimikirjoituksia faneilleen. Sen lisäksi hän tekee eräässä Helsingin liikkeessä pari-kolme työvuoroa viikossa ja esiintyy lähes joka viikko tapahtumissa juontajana. Kuuluisuusrumba alkoi vuoden 2008 Big Brotherista.

– Mä hain Big Brotheriin jo vuonna 2005 ensimmäisen kerran, kun se eka kausi tuli Suomeen. Silloin sinne haettiin kirjeitse, niin mä en oikein laske sitä aidoksi hakemiseksi. No, sitte hain vuonna 2007 ekaa kertaa sinne face-to-face, hän aloittaa Big Brotherista puhumisensa.

Lopulta Saarinen pääsi taloon vuonna 2008, vaikka hänen ei edes sinä vuonna pitänyt hakea mukaan. Edellisilta ennen BB-haastatteluita oli hänen mukaansa venähtänyt baarissa ja karsintoihin mentiin kamalassa kanuunassa koko kaveriporukan voimin.

– Silloin oli krapulatärinä ja ihmispelko. Silti mut valittiin taloon, ja myös mun toinen kaveri pääs ihan loppumetreille asti. Mulla oli hieman vaikeuksia pitää salassa sitä taloon menoa, ja kuningas alkoholin vaikutuksen alaisena mä sit möläytin kaikille, et mä oon menossa taloon. Silloin ei oikein tiedetty mitä tuleman pitää.

Niko Saarinen poistettiin BB-talosta väkivaltaisen käytöksensä vuoksi, sillä nuori mies heitti punaviinilasin säpäleiksi maahan. Niko kertoo, ettei hän tullut talosta ulos erilaisena Nikona kuin oli sinne mennyt. Maailma hänen ympärillään oli tosin muuttunut radikaalisti. Vaikka Niko on koko ajan pitänyt kuuluisuudessa jalat maassa, myöntää hän olleensa myös todella sinisilmäinen mediamyllytyksen keskellä.

– Tulin aika outoon tilanteeseen ja se median kiinnostus mua kohtaan oli käsittämätöntä. Veikkaan, et se kesken kauden tapahtunut pakkohäätö on pitäny mut oikeesti pinnalla. Lisäksi mä oon ollu koko ajan aito oma itseni ja puhunu esimerkiksi mun homoudesta empimättä. Siinä oli se paketti – mä olin oikeessa paikassa oikeeseen aikaan.

Niko sanoo myös, että jos hän olisi voittanut 2008 tuotantokauden, niin hänen suosionsa olisi varmasti hiipunut jo aikoja sitten. Hän ei kadu viinilasin heittämistä, vaan uskoo sen olleen kohtalon sanelema teko. Niko ei ota asioita turhan vakavasti, ja hänen mukaansa legendaarinen viinilasi on nykypäivänä erinomainen läpänheittoaihe. Hänelle tullaan tarjoamaan lasillisia ravintoloissa, ja osa jopa kysyy, lentävätkö viinit baari-illan päätteeksi.

– Vastaan, että jos mulle ollaan tarpeeks vittumaisia, niin sitte voi lasit lennellä, hyväntuulinen Niko hekottaa itsevarmasti.

Niko Saarisen kanssa jutellessa aika kuluu kuin siivillä. Ruoka jäähtyy lautaselle, kun puheensorinaan ei tule ylimääräisiä taukoja. Saarinen kertoo muun muassa siitä, kuinka hän meni uudelleen Big Brotheriin vuonna 2010. Tällöin hän viihtyi talossa vaivaiset neljä päivää.

– Mut äänestettiin ulos. Mä seurustelin taloon mennessä, ja se oli mun kumppanille aika vaikeeta aikaa se neljä päivää. Ja kun mä tulin takaisin ulkomaailmaan, niin mun elämä oli mennyt taas aivan myllerryksiin. Sitä on muiden vaikea ajatella, miltä se toisesta tuntuu, jos kattelee televisiosta, kun kumppani nuoleskelee talossa jonkun toisen kanssa. Koska niinhän mä tein – kännissä Ninon kanssa.

– Huomasin silloin, et se ei enää ollut mun paikka. Onneks pääsin sieltä pois. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Silloin mä mietin, et nyt mä oon flopannu.

Niin ei kuitenkaan käynyt.

Big Brotherin jälkeen Niko työskenteli MTV3:lla ja Sub-kanavalla suosittuna chatjuontajana. Televisiotyö lujitti hänen ulkokuortaan, sillä toisinaan palaute oli jopa törkeää. Lisäksi hän mielsi ammattinsa eräänlaiseksi terapeutin työksi, sillä samat ihmiset kirjoittelivat hänelle joka yö samoja juttuja neljän vuoden ajan. Niko kertoo rakastaneensa juontajan toimenkuvaa aluksi sen loistavan palkan ja hyvien etujen johdosta, mutta päätti kuitenkin lopettaa chathommat vuoden 2012 kesällä saatuaan tietää Viidakon tähtöset -ohjelmaprojektista.

– Silloin mä päätin, etten mee Viidakon tähtösiin enää julkisuuden takia, vaan mun on hyödyttävä siitä jotenkin muuten. Sen jälkeen mä olin kolme kuukautta tekemättä yhtään mitään, ja ajattelin, että vittu mä elän ja syön vaikka varpaankynsiä, mut mä oon työttömänä enkä mene takaisin chatjuontajaksi. Sattumalta chatohjelmaa tehnyt yhtiö meni kuitenkin konkurssiin Viidakon tähtösten aikana, joten en mä ois sinne voinut mennä muutenkaan takas, eli kohtalo puuttui jälleen peliin, Niko hymyilee ja sanoo, että hänen mielestään kaikella on todellakin tarkoitus.

Niko on kertonut haastattelun ensimmäisen vartin aikana lähes kaiken työurastaan. Juttua riittää ja lopulta historiaansa kerratessa hän tajuaa, että suurin työpaikka on hänen oma elämänsä. Nykyisin hän keskittyy bloggaamiseen ja sosiaalisen median päivittämiseen kokopäiväisesti. Nikon fanikunta kasvaa päivittäin, ja äsken hänen Instagram-profiilissa ylitettiin 18.000 seuraajan rajapyykki.

Niko on kasvanut roimasti viidessä vuodessa ainakin julkisuuden henkilönä. Vaikka Niko vakuuttelee olevansa henkisesti edelleenkin 15-vuotiaan teinin tasolla, tulee hänen kanssaan jutellessa välillä olo, että Niko on muuttunut jopa turhan asialliseksi. Missä on se sanojaan suoltava ja höpöhöpöjuttujaan selittävä Saarisen Niko, joka saa kiukkukohtauksia mitä pienimmästäkin jutusta?

– Julkisuus ei kuitenkaan oo mun ammatti, koska sillä ei yksinkertaisesti elä Suomessa. Mä otan julkisuuden huumorilla. Ja ihmiset tykkää siitä, et mä voin sanoa haastatteluissa mitä haluan ilman, et mua vittuakaan kiinnostaa mitä muut ajattelee. Viidakon tähtöset räjäytti kyllä fanipankin. Mä oon tosi nöyrä ja tyytyväinen jokaisesta fanista mitä mulla on.

Niko Saarinen jakaa ihmisten mielipiteet selkeästi ihailijoihin ja vihaajiin. Eniten hänelle törkeyksiä huutelevat pikkupojat. Realitytähti kuittaa haukut olankohautuksella.

– Yks tyyppi kerran sano, et sä et oo julkkis etkä mikään, ellet oo saanut tappouhkauksia. Ja oon mä niitä saanu. Mun tarkotus on saadakin ihmiset puolesta ja vastaan, koska mua ei oikeesti kiinnosta mitä ihmiset ajattelee, vaan se, et ne tietää kuka mä oon, Niko sivaltaa ja ottaa pitkän kulauksen tilaamaansa kolajuomaa.

Yksi Nikon suurimmista vihamiehistä on hänen isänsä, joka pani välit poikki Big Brotherin aikana. Hänen vanhempansa olivat jo aiemmin eronneet, mutta lopullinenkin suhde isään katkesi Nikon julkihomouden myötä.

– Hänelle mun homous tuli niin isona yllätyksenä, ja kun se paljastettiin vieläpä BB-talossa, niin me ei olla pidetty mitään yhteyttä ikinä sen jälkeen. Koko viiteen vuoteen. Äidin kanssa ollaan tekemisissä päivittäin. Isää mulla ei oo enää, ja mä sanon aina, et se on mulle kuollut ihminen. Voihan se olla, et joskus tiemme vielä kohtaavat.

Ei juokse kaduilla sateenkaarilippu kourassa

Vaikka luulisi, että julkisuudessa rehellisesti homona esiintyvää Nikoa kosiskeltaisiin liputtamaan sateenkaarilippua kaikkien homojen puolesta ja eturivissä, on totuus kuitenkin toinen.

– Musta tuntuu, et homot vihaa mua. Mä oon ihmisten mielestä niin stereotyyppinen homo, niin aika usein mä kuulen muilta homoilta, et mä pilaan niiden maineen. Sit mä vaan sanon, et jos oikeesti homojen maine tai edustus lepää mun harteilla, niin sit menee asiat pahasti metsään.

Niko kulkee tällä hetkellä polkujaan ilman sydämenvalittua. Seuranaan Saarisella on kaksi koiraa, London ja Milano, joista hänellä on yhteishuoltajuus entisen kumppaninsa kanssa. Niko viihtyy sinkkuna, ja lataa mielellään akkuja kiireisen aikataulun vastapainoksi kotona televisiosarjoja katsellen. Silloin hän ei vastaa edes puhelimeen, vaan yksin hiljaisuudessa oleminen on parasta hemmottelua.

Sen lisäksi, että Niko keskittyy kertomaan mahdollisimman monilla eri verkkosivustoilla elämästään, myöntää hän myös itse seuraavansa muiden julkkisten kuulumisia. Kaikki kuuluisuuden parrasvaloissa patsastelevat eivät miellytä Saarisen silmää.

– Mua vituttaa niitten pärstä, niitten ruokakuvat, niitten mainospostaukset, mut joka päivä mä meen lukemaan niitä. Siinähän se juju on mullakin, et ihmisiä vituttaa mun elämä, mut silti niitten on pakko seuraa sitä.

Niko Saarinen tietää julkisuuden varjopuolet ja hän on esimerkiksi huolissaan Johanna Tukiaisen nykyisestä habituksesta. Niko sanoo, ettei inhoa Tukiaista, sillä nainen ei ole tehnyt hänelle mitään pahaa, ja hän jopa myöntää pitävänsä Johannaa fiksuna tyyppinä – ainakin naisen ollessa selvinpäin.

– Mut nyt sen touhu on menny niin hulluks, et kyl mä toivoisin sen sponsoroimisen loppuvan eräidenkin lehtitalojen puolesta. Se on oikeesti jo aika vaarallista. Joskus sen jutut oli hauskoja, kun ei aamulla tienny, onko Tuksusta tullu nunna vai lesbo, mut nykyään sen meininki on aivan sairasta, Niko parahtaa ja pyörittelee päätään.

Niko itse yrittää pitää yksityiselämänsä ainakin joltain osin salaisena. Hän on hyvin varovainen miesten suhteen, ja pelkää, että joku hänen elämässään ollut ihminen paljastaisi lööppilehdille esimerkiksi heidän välisen seksisuhteen. Se ei ole aihe, jolla Saarinen tahtoo patsastella lehtien sivuilla. Miehen sanojen mukaan kohu-Niko on jäänyt taakse, vaikka moni yrittääkin saada hänen kanssaa kohtauksia aikaiseksi etenkin yöelämässä.

– Ihmiset jopa tahallaan provosoivat mua ja odottavat kännykkäkamera valmiina, et milloin mä raivostun. Sitten kun lähdetään baarista jonnekin pilkun jälkeen syömään, niin aina meidän perässä tulee joku ihminen kameran kanssa. Tollanen kieltämättä ärsyttää, hän myöntää ja harmittelee, ettei pysty käymään lähikaupassakaan ilman, ettei joku ottaisi hänestä valokuvia.

Big Brother: Realitya vai roskaa?

Nikon mielestä on aivan sama, meneekö BB-taloon päiväksi, viikoksi vai kolmeksi kuukaudeksi – talossa oleminen muuttaa ihmistä joka tapauksessa. Nykyään BB-talon asukkaista ei enää leivota megaluokan julkkiksia, vaan he jäävät heti ohjelman jälkeen unholaan. Niko edusti BB-julkkisten ensimmäistä aaltoa.

– Suomen media synnytti realitytähdistä julkkiksia viisi-kuusi vuotta sitten. Nyt se kynnys on paljon korkeampi. Siksi sinne BB-taloon meni jo jotenkin julkisuudessa olevia tyyppejä, koska ihmisiä ei enää kiinnosta uudet kasvot ja tarjontaa on ollu liikaa. Tavisten aika on nyt ohi, Niko paukauttaa asiantuntevasti ja lyttää samalla teinien haaveet julkkiksena elämisestä.

Tänä syksynä jo kolmannen kerran BB-taloon astellut Niko käväisi tällä kertaa talossa, mutta pidemmäksi aikaa hän ei suostunut taloon menemään.

– Sanotaanko näin, että mua pyydettiin jollain tapaa mukaan, mutta se diili ei ollut mun juttu.

Kun Niko lapsena haaveili isoveljestä, ei hän varmastikaan voinut silloin vielä aavistaa, että hän tulisi saamaan loppuelämäkseen hieman toisenlaisen isoveljen – kaikkien tunteman Big Brotherin. Monessa liemessä keitetty Saarinen tietää, mitä realityohjelmien teko parhaimmillaan ja pahimmillaan on.

– Kyllähän mä tein siellä BB:ssä muutakin kuin heitin sen viinilasin. Mä olin 47 päivää siellä. Parasta oli se, että mä tulin aika pystymetsästä, vaikka siellä oli paljon pienen piirin julkkiksia. Mä en itse tienny mitään julkisuudesta, enkä edes hakenut taloon alunperin siksi. Kyllähän siellä tietää, että sua katotaan koko ajan, mutta jotenkin sen unohtaa, Niko aloittaa.

– Mä olin kattonu ite BB:tä kolme tuotantokautta ennen taloon menemistä ja luulin, et tiedän sieltä kaiken, mutta enhän mä oikeasti tiennyt mitään. Nyt tiedän ainakin sen, että reality ei aina ole realitya, ja jotenkin mulla on menny sen tyylisuunnan sarjoihin vähän usko. BB:n tuotantotiimi aikoinaan esimerkiksi huomas, et kuinka helposti ne saa mut itkemään ja ärsyyntymään, joten ne ärsytti mua päiväkirjahuoneessa tahallaan. Mua provosoitiin.

Niko myös paljastaa, että yhteydenpito muihin talon asukkaisiin loppui pian talosta poistumisen jälkeen. Vaikka talossa he luulivat olevansa yhtä suurta perhettä, ei heidän mielenkiintonsa ja elämäntilanteensa kohdanneet enää tosielämässä. Sama ilmiö toistui myös Viidakon tähtösten kanssa. Niko ei pidä suurimpaan osaan kilpailijoista yhteyttä. Julkisuutta hän kerrytti sitäkin enemmän, ja tästä hän kiittää eniten ensimmäistä kokemustaan Big Brotherissa.

– Mä jotenkin uskon, että meen jatkuvasti elämässä eteenpäin, enkä jää jokaiseen tekemääni asiaan paikoilleni. Mulle on tullut nyt viiden vuoden aikana uskomattomia työmahdollisuuksia eteen ja jatkan samalla linjalla. Samaan aikaan mä kuitenkin tarvitsen myös vakituista duunia ja normaalia työpaikkaa, jotta mulla säilyy terve kosketus arkeen.

Sisukas työmyyrä – jo pikkulapsena mansikkapelloilla

Harva ymmärtää, kuinka periksiantamaton tyyppi Saarisen Niko oikeasti on. Hän muun muassa paljastaa, ettei voi sietää kotona maleksijoita ja yhteiskunnan verovaroilla eläviä loisia. Haastattelun aikana käy hyvin selväksi, että Niko itse on todellinen työmyyrä.

– Mä oon aloittanut työnteon seitsemänvuotiaana. Mummilla ja papalla on ollu tosi isot mansikka- ja hernepellot sekä sipulitehtaat. Sit mä olin torilla myymässä varmaan kuutena kesänä. Kaverit oli kesälomalla ja mä olin töissä, et tienasin rahaa. Et oikeestikin oon vitun kova tekee duunii ja aina oon tehny duunia.

– Nyt mulla on myös tavallinen työpaikka Glitterissä, jonne on pakko herätä aamulla. Silloin kun mulla on keikkoja, niin hirveältä kuin se kuulostaakin, niin mä voin mennä sinne tunnin pari myöhässä, koska oon se ”The Tähti”. Normitöihin mun on pakko mennä kuten muidenkin ihmisten, ja oon samalla viivalla mun työkavereiden kanssa. Mä en saa mitään erityiskohtelua mun työnantajalta. Mun on oikeesti pakko mennä töihin ja olla nöyrä ja kiitollinen.

– En mä usko, et oon Glitterissä loppuelämääni, mut se on nyt se juttu ja mä tykkään olla siellä. Nyt mä oon kiinnostunu koruista, ja mä tahon tehä tota duunia sivubisneksenä niin sanotusti.

Niko Saarinen on päättänyt lopettaa realitytähden elämän kolmekymppisenä. Sen jälkeen hänet nähdään julkisuudessa muissa kuvioissa. Mies ei esimerkiksi poissulje laulajan uran aloittamista. Pilke silmäkulmassaan hän paljastaakin, että Niko kävi keväällä neuvotteluita oman ”Nevahööd” -sinkkunsa julkaisemisesta, mutta hanke meni puihin, koska he eivät saaneet sopivaa diiliä aikaiseksi.

– Ja kyllä mä osaan oikeasti vähän laulaakin. Mä oon joskus voittanut valtakunnalliset Tenavatähti-kilpailut, tosin niitä ei kuvattu televisioon, Niko paljastaa vinkaten samalla, kun hän siemailee ruoan päälle tilaamaansa cafe lattea.

Niko jutustelee tulevaisuudensuunnitelmistaan erittäin intensiivisesti, kun yhtäkkiä pienenä yllätyksenä hän kertoo haluavansa lapsen.

– Mä haluan poikalapsen. Mä oon aina halunnu lapsen. Yhden tai kaksi, toisaalta ainoana lapsena tiedän, kuinka haastavaa ja tylsää on elää yksin, niin tahtoisin jälkikasvulle sisaruksia. Ehkä kaksikin menisi, mutta mun mieluinen olisi se yksi. Miten se tapahtuu, sitä en tiedä, koska olen homo. Maailma menee eteenpäin, niin ehkä niitä lapsia voi joskus tilata jostain postimyynnistä, Niko kohauttaa harteitaan.

– Mun mielestä se on tyhmää, et Suomessakin on homopariskuntia ja niiden on tosi vaikea adoptoida lasta, kun ei oikeesti tarvi mennä ku rajan yli Venäjälle, jossa on katulapsia. Mun mielestä se on ihan käsittämätöntä, miten niitä ei voida tuoda Suomeen esimerkiksi homopareille. Se on pitkä prosessi ja adoptiojuttuja pitää selvittää monta vuotta. Mä ymmärrän, että aina on pedofiileja ja sairaita ihmisiä… mut maailma on paha paikka.

Niko kastaa pientä suklaapalasta kahvijuomaan mietteliäänä. Juuri kun keskustelut ovat kääntyneet reilun tunnin tuokion jälkeen entistäkin syvällisempään suuntaan, alkaa haastatteluaika lähentyä loppuaan.

– Mut mä teen hersyvällä ja positiivisella asenteella tästä maailmasta paremman paikan. Sentti sentiltä. Mulla on nyt kaks pikkukoiraa ja mä harjoittelen niillä. Ne on oikeasti kuin pikkulapsia. Chihuahuat vaatii aika paljon huomioo.

Vielä lopuksi Niko rääkäisee kärsivänsä ikäkriisistä. Hän on suunnitellut jäävänsä ”realitytähteyseläkkeelle” kolmekymppisenä. Hänen unelmiensa ammattina siintää radiotoimittajan ura, jota hän voisi mieluusti toteuttaa ensin vaikkapa jossain harrastelijaradiossa. Lisäksi hän on pyöritelly ajatusta oman kaupan perustamisesta.

– Eli vielä on tuotantoyhtiöillä kolme vuotta aikaa saada mut ohjelmiin mukaan, mut sit mä en enää lähde mihinkään. Sit mä luulen, et oon nähny siltä puolelta kaiken. Sen jälkeen mä voin lähtee vaikka kansanedustajaks tai tulla uskoon, mut nyt mulla on kolme vuotta aikaa viel sekoilla. En ymmärrä näitä seitsemän lapsen äitejä, jotka menee realityohjelmiin vasta 45-vuotiaana, Niko ynnää ja alkaa tehdä hiljalleen lähtöä rautatieasemalle. Hänellä on seuraava nimmarikeikka Jyväksylässä, ja matka jatkuu vielä samana iltana.

– Mä tähtään korkealle. Emmä missään nimessä oo vielä saavuttanut sitä mitä mä haluan. Kyllä mä jo matkalla oon, mutta en ihan vielä maalissa, Niko hymyilee ja pian Tampereen Hämeenkadulla jatkaa matkaansa kolmea isoa laukkua kantava pipopäinen veijari. Hän on Saarisen Niko.

Terhi Piiroinen