Kuusi vuotta sitten tumma neitokainen suuntasi koelauluun, joka mullisti hänen elämänsä. Kyseessä oli Popstars-realityohjelma ja neitokaisen nimi oli Jenni Mari Vartiainen.

Ohjelmassa koottiin Gimmel-yhtye, joka nousi suoraan listojen kärkeen ja jonka esikoislevy myi parissa viikossa kultaa. Menestyskolmikon taival kesti muutaman vuoden, jonka jälkeen Vartiainen suuntasi menestyksekkäästi soolouralle. Nykyisin yhtyeura ja sen muisteleminen tuntuvat Jennistä jo kovin etäiseltä.

– Se liittyi hyvin vahvasti omaan nuoruuteen, kun repäistiin sieltä äidin helmasta ja ensimmäistä kertaa asuin poissa kotoa ja menin ylipäätään jonnekin työelämään. Ihmiset alkoivat tuntea sinut ja sinua alettiin määrittelemään ulkoa. Se oli nuorena koettua ja älyttömän hyvä koulu, mutta yllättävän etäinen asia ja tuntuu että siitä olisi vähitään kymmenen vuotta, Jenni ihmettelee.

Nyt Gimmel on siis jo historiaa, mutta Jenni Vartiainen on edelleen kotimaisen popmaailman huipulla. Siitä näyttönä on upeasti menestynyt sooloalbumi sekä Emma-palkinnot Ihmisten edessä -kappaleesta ja -esikoisalbumista.

– En muista milloin minulla olisi viimeksi ollut näin kevyt fiilis. Tämä on niin uskomaton työvoitto. Nyt kokoan kaikki ihmiset, jotka ovat tätä levyä tehneet ja pussailen ne pilalle. Me juhlitaan myös huikeaa vuotta, kun nyt tulee vuosi soolouraa täyteen. Tämä on ollut ihan huikea vuosi. Elämäni paras, Jenni iloitsi Staralle Emma-gaalassa.

Oikeita asioita oikeista syistä

Gimmelin kevyen purkkapopin jälkeen Jennin oma musiikkityyli yllätti monet vakavuudellaan jo Tunnoton-esikoissinglen myötä. Oma linjaus kypsyi hiljalleen mielessä parin vuoden aikana.

– Yrityksen ja erehdyksen kautta viimeisten kahden vuoden aikana opin mikä on minun voimavarani tehdä näitä juttuja. Se ei ollut minkäänlaisten kaavioiden mukaan laskettua. Tärkeää on vain, että ihminen tekee asioita oikeista syistä ja että ne tuntuvat oikeilta. Sillä pääsee pitkälle, oli se sitten millaista tyyliä tahansa tai millaista musiikkia tahansa. Kyllä sen kuulee, jos se on tehty pieteetillä.

Esikoisalbumin työstämiseen käytettiin aikaa, joten Jenni ja taustavoimat saivat työstää levyä rauhassa. Taustavoimissa toimivat muiden muassa Jukka Immonen, Mariska ja Teemu Brunila. Jenni soitti levylleen poikkihuilua ja pianoa, ja muutenkin hänen roolinsa oli monipuolinen.

– Se oli sellainen jokapaikanhöylä-tyylinen ratkaisu. Mä olin varmaan sellainen tietynlainen moottori tuossa projektissa. Immosen Jukan voisin mainita erittäin tärkeäksi aisapariksi. Hänen kanssaan olen eniten käyttänyt aikaa levyn sisällön miettimisessä. Suurin osa levyn kappaleista on minun ja Jukan säveltämiä. Tekstit eivät ole suoraan kynästäni, mutta ne on tehty minulle.

– Minusta tuntui, että nyt ei oikaista mistään. Kun lähdettiin tekemään pohjamutia myöten, niin tehtiin sitten kanssa kunnolla. Aika monia asia muuttui kahden ja puolen vuoden aikana, ja se on varmasti kyllä kuultavissa tuossa musiikissa, Jenni kertoi Staralle.

Uusi ura ja uusi elämänkumppani

Bändin jäsenestä sooluralle siirtyminen on yllättänyt myös Jennin, vaikka artistin ura onkin nykyisin jo elämäntapa.

– Se on yllättänyt, että miten paljon voin menettää yöuniani. Jotenkin tätä elää 24 tuntia vuorokaudessa. Ylipäätään en ole missään töissä, vaan tämä on elämäntapa, joka on tullut osaksi minua. Tavallaan myös se on yllättänyt, että miten syvälle parhaimmillaan voi mennä kaikissa asioissa ja mikä rikkaus tässä kaikessa tekemisessä on.

– Kaikki on vasta alussa, kun nythän mä vasta ensimmäisen kerran teen kaiken. Kun meillä on kymmenen sormea, niin me ollaan vasta matkalla tuossa pikkurillin kynnen jälkeen. Meillä on niin paljon hienoja juttuja vielä tulossa.

Näihin hienoihin juttuihin voidaan laskea myös uusi materiaali, jota kuullaan toivottavasti mahdollisimman pian. Jenni onkin työstänyt uusia kappaleita jo viime syksystä saakka.

– Uutta matskua on jo, ja kyllähän minä nyt koko ajan kirjoittelen ja äänittelen juttuja. Niin kuin sanoin aiemmin, niin kyllähän tästä on tullut tällainen elämäntapahomma.

Jennin kiireistä aikataulua täyttää nykyisin keikkailun ja koulunkäynnin lisäksi myös uusi elämänkumppani, Pumi-koiranpentu nimeltä Urho Kepponen.

– Se on semmoinen karvapallero, joka näyttää ihan Pikku Kakkosen Ransulta, mutta on karvaisempi. Me tehdään sen kanssa sellaisia kahden tunnin lenkkejä, joita en ilman sitä tekisi, joten se on ihan mahtavaa, Jenni kertoi.

Musiikki tärkeämpää kuin mallinura

Tumma kaunotar on valittu jo kahteen otteeseen Suomen kauneimmaksi poppariksi, kun Jenni voitti Starassa Miss Pop -tittelin vuosina 2004 ja 2007. Äskettäin hänet huomattiin myös maailmalla, kun Jenni poseerasi Suomen Cosmopolitanin lisäksi myös lehden Meksikon version kannessa.

– Mulle on kerrottu, että kaikki Cosmopolitanin kannet tallentuu kuvapankkiin, josta he voivat seurata muiden maiden kansia. Siellä Meksikon päässä joku oli bongannut tämän minun kannen ja ne ottivat yhteyttä Suomeen, että saavatko käyttää sitä kuvaa.

– Minä ajattelin, että tuleekohan tästä mitään kun ne kysyivät minulta, että käykö jos se ilmestyy maassa, jossa on 110 miljoona ihmistä. Sitten postiluukusta putosi Meksikon Cosmopolitan, josta en ymmärtänyt mitään. Sisäsivuilla oli, että nyt voit kopioida Jenni Vartiaisen meikin näillä tuotteilla, Jenni nauraa.

Kuvansa kansainvälisestä julkaisusta ja kotimaisista titteleistään huolimatta Jenni ei kuitenkaan haaveile mallinurasta.

– Toi nyt on tuommoista. Kyllä mä tuosta laulamisesta niin paljon enemmän tykkään, Jenni vastaa vaatimattomasti. Kyllä tuo laulu on mun juttu. Pitäydytään siinä.

Jocka Träskbäck

HUOM! Katso Jenni Vartiaisen haastattelut videolta tästä ja tästä!