Housemusiikin pioneeri ( = Jakatta & Raiven Maize & Hed Boys)

Hello this is Dave Lee!, aloittaa paremmin Joey Negro -nimellä tunnettu housen megatähti. Langan päässä on mies jonka kädenjälki on ollut tärkeä osa housemusiikin kehitystä ja nykyisyyttä. Mutta miksi nimi Joey Negro?

– Minulla oli levymerkki nimeltä ”New Groove” vuonna 1991. Tarvitsin itselleni nimen, joka kuvaisi ”hispanic newyorkeria”. Mietin ja mietin, kunnes eräänä päivänä päähäni pälkähti Joey Negro. Sehän olisi hyvä taiteilijanimi. Tuolla nimellä tein ensimmäisen oman levytykseni. Sittemmin noita nimiä on tosin kertynyt jo lukuisia. On hauskaa tehdä erilaisia projekteja eri nimien varjossa.

NIMISEKOILUJA

– Seuraava levytykseni tein jo nimellä Raven Maize, joka on ollut käytössä myös aivan äskettäin. Tuo kuulosti silloin kuulemma liian ruotsalaiselta, Dave nauraa. Siispä päädyimme Negroon. Ensimmäisen albumini lisäksi olen tehnyt suurimman osan remikseistänikin Joey Negrona.

– Jossain vaiheessa ensimmäisen levyni jälkeen jouduin erimielisyyksiin Virgin -levy-yhtiöni kanssa ja päätin lopettaa Joey Negro nimen käytön muutamaksi vuodeksi. Jouduin kuitenkin ottamaan sen takaisin käyttöön vuonna 1996, koska yleisö halusi sitä. On äärettömän vaikea saada yleisölle läpi uusia nimiä. Sama juttu myös muilla artisteilla, kuten Dannylla (Tenaglia) ja Toddilla (Terry). Silti on mukava tehdä projekteja eri nimillä ja eri levymerkeille varsinkin silloin, kun ne eivät ole sidoksissa mainstremeen.

PROJEKTEJA RIITTÄMIIN

Dave Lee tunnetaan toki monista muistakin projekteistaan. Monet eivät ehkä tiedäkään, että hän teki erään 90-uvun houseklassikon nimellä Hed Boys. ”The Girls And Boys” -kappale on hakannut nimensä syvälle housen historiaan.



– Hed Boysissä oli mukana myös hyvä ystäväni Andy Livingstone. Teimme vain yhden levyn. Silloinen ’big room’ -tyylisuunta oli erittäin groovaavaa ja se meni hyvin läpi tanssilattioilla ympäri maailmaa, Dave muistelee.

– Minulla on levydiilit monille eri levymerkeille. Chicagon Ministry of Soundille ja monille muille yhtiöille. Saan siis tehdä musiikkiani vapaasti. Kun kappale tulee mieleen, päätän usein vasta sen valmistuttua, mille merkille ja millä nimellä sen tein. On selkeämpää tehdä musiikkia eri nimillä eri merkeille. Samaa tehtiin paljon jo 70-luvulla.

DISCO FEVER

Dave on aina tunnustautunut suureksi discofaniksi. Mistä moinen?



– Kuuntelin paljon discoa 70-luvun lopussa. Aloin silloin kuuntelemaan musiikkia oikein toden teolla. Glamrock oli muotia, ja yhtyeet kuten Slade ja Sweet olivat todella suosittuja. Itse pidin kaikesta musiikista, jopa Queenista, Dave tunnustaa. Ajauduin kuitenkin pikku hiljaa mustan musiikin ja discon pariin. Esimerkiksi Shalamar oli suosikkejani tuolloin.

– Kun disco alkoi saamaan jalansijaa, saimme amerikkaan myös useita erilaisia discolistoja. Disco-albumilista, -singlelista, -tanssilista ja monet muut kaikuivat radioaalloilla paljon. Samalla kuulin kappaleita, joita en ollut aiemmin saanut kuulla. Se kolahti, ja ostin pian itselleni paljon discolevyjä. 70-80 -lukujen vaihde olikin discon kulta-aikaa.

– Itse pidin silloin eniten jazz



– soul



– ja funk-vaikutteisesta discosta. Niiden groovesta. Sitten ääripäässä oli hirveät discoversiot vanhoista klassikoista. Esimerkiksi ”Don’t Cry For Me Argentina”-kappaleen cover oli erityisen hirveä. Rahastusmielessä tehty halpisdisco pilasi osittain musiikkityylin mainetta. Onneksi siellä oli sitten nuo Kool & The Gang, KC And The Sunshine Band ja muut, jotka pitivät discon mainetta pinnalla. Itsekin ostin silloin lähinnä noiden artistien musiikkia.

EI HOUSEA ILMAN DISCOA

– Discohan syntyi mustasta musiikista, kuten funkista, jazzista ja soulista. Se on myös lähes kaiken nykyisen konemusiikin pohjana. Monet nykyiset housen ja tehcnon tekijät katsovat noita nenänvartta pitkin, vaikka ilman niitä heidän musiikkinsa ei olisi kehittynyt, Dave lataa. Onhan suurin osa konemusiikin sampleistakin peräisin discokappaleista.

– Kun itse aloin tekemään housea, halusin saada materiaaliini vahvan discovaikutteen. Jotkut ihmiset eivät halunneet sitä kuulla, koska ”Sehän on Joey Negro”. House on kuitenkin nykyajan discoa.

TODISTAMASSA HOUSEN SYNTYMÄÄ

– Aluksi myös omia toimiamme katsottiin hieman naureskellen. Siihen saakka kaikki olivat tehneet discolevyt oikean bändin kanssa. Me taas lainasimme eri discolevyiltä lyhyitä sampleja ja kokosimme niistä uusia kappaleita. Se ei ollut silloin moraalisesti kovinkaan sallittua. Pian keksimme tekemisillemme uuden tyylin, discohousen. House oli syntynyt, Dave muistelee.

– Olihan se paljon helpompaa, kuin haalia suuri bändi soittamaan studiolle. Silti tulos oli erittäin toimivaa. Saimme myös eräät tiskijukat soittamaan tuotoksiamme. Ei niitä tanssilattialla erottanut ns. oikeasta discosta kovinkaan helposti. Mitä nyt sampleja oli riittämiin.

TAKE THATIN LEIVISSÄ

Davella oli sormensa pelissä poikabändi Take Thatin tuotannossa. Hän kasasi esimerkiksi yhtyeen cover-version kappaleesta ”Relight My Fire”. Miten kaikki oikein kävikään?

– Take Thatin manageri otti minuun yhteyttä, koska he halusivat yhtyeelle modernin discolevyn ja minä olin tuohon aikaan eräänlainen Mr. Disco. Ehdotin heille coveria ”Relight My Fire” -kappaleesta, jota he eivät muuten olleet koskaan kuullutkaan. Kun soitin heille biisin alkuperäisversion, he ihastuivat heti.

– Alunperin tarkoituksena oli, että Robbie Williams olisi laulanut biisin vokaalit, Dave paljastaa. Levy-yhtiö halusi kuitenkin päävokalistiksi Garyn. Suunnittelin kappaleen vierailevaksi naisvokalistiksi legendaarista Loletta Hollowayta, mutta häntäkään ei haluttu. Manegement halusi Lulun, koska hän oli samassa tallissa yhtyeen kanssa.

MR SAMPLE

Daven kerrotaan olevan housemaailman Mr. Sample. Hän oli ensimmäisten pioneerien joukossa hyödyntämässä tätä uutta musiikintekotapaa.



– Aivan, en tosiaan ollut ensimmäinen, mutta ensimmäisten joukossa. Minulla on aina ollut taipumus napata kuulemistani levyistä tiettyjä pätkiä talteen. Minulla on sampleja jo valtava varasto, jota ammennan uutta musiikkia tehdessäni.

– Omaan myös todella hyvän samplemuistin. Muistan tallentamani samplet vielä useiden vuosien päästä. Tehdessäni musiikkia jokin sample voi alkaa soida päässäni kuin taikaiskusta. Silloin se kuuluu juuri kyseiseen kappaleeseen, Dave kartoittaa biisintekoaan.

NYKYPUUHAT

Nykyisin Dave puuhailee useiden erilaisten projektien parissa. Ehkäpä tunnetuimmat hänen viimeaikaisista projekteistaan ovat Jakatta ja Raiven Maize.

– Jakattan albumin pitäisi valmistua nyt loppukesästä. Se on kesän pääprojekti. ”American Dream” -kappale sai viime talvena hyvin soittoa clubeissa ja radiossa. Tuorein ”So Lonely” -singleni on cover 80-luvun samannimisestä biisistä. Siinä on hieman intialaisia vaikutteita, mutta silti sampleja alkuperäisestä.

– Pian Euroopassa julkaistaan tuorein Raiven Maize -single ”Facinated” ja ennen joulua on vielä tulossa esimerkiksi Masters At Work -remiksejä ja tavaraa lukuisille projekteille ja remiksejä useille artisteille.

Teksti: Jocka Träskbäck