Transamerica kertoo nimensä mukaisesti tarinaa miehestä, joka on mielessään nainen ja haluaa myös vartalonsa olevan kuin naisella. Taistellessaan oikeudestaan sukupuolenvaihtoleikkaukseen hän saa kuulla, että onkin 17-vuotiaan pojan (Kevin Zegers) isä.

Bree (Felicity Huffman) on jo nainen muuten kuin vartalonsa osalta. Pojan ilmestyminen kuvioihin voi kuitenkin haitata hänen mahdollisuuksiaan päästä leikkaukseen, joten Bree päättää suunnata tapaamaan poikaansa. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa olevansa pojan isä. Pian he kuitenkin päätyvät yhteiselle automatkalle halki Amerikan mantereen.

Lopulta moninaisten vaiheiden jälkeen totuus selviää myös pojalle, joka on siihen mennessä ehtinyt jo tarjota miesprostituoidun palveluksiaan isälleen – tai siis Breelle. Perustarina on siis suhteellisen mielenkiintoinen ja erikoinen.

Felicity Huffman sopii rooliinsa mainiosti, sillä hän ei ole muissakaan osissaan kovin naisellisen näköinen, vaan usein pikemminkin äijämäisen rähjäinen. Myös Kevin Zegers toimii rattopoikana kiitettävästi. Erityisen hyvin toimivat kuitenkin Breen vanhempien roolissa nähtävät Burt Young ja Fionnula Flanagan.

Leffan ongelma on kuitenkin käsikirjoituksessa. Elokuvan draaman kaari on siinä, ettei sitä ole. Jos Transamerican intensiteetti kuvattaisiin graafisesti, tuloksena olisi edesmenneen käsikirjoittajan sydänkäyrä. Koko elokuva on samaa reissaamista ilman tarvittavia huippukohtia. Vain maisemat muuttuvat samanlaisten kohtausten seuratessa toistaan.

Draama/komedia on todellisuudessa vain draama.

Genre: Draama/komedia (K15)



Ohjaaja: Duncan Tucker



Pääosissa: Felicity Huffman, Kevin Zegers, Fionnula Flanagan, Graham Greene, Burt Young, Elizabeth Peña



Kesto: 1h 45min



Ensi-ilta: 17.2.2006

Pisteet 2/5