Erilaiset fetissit herättävät hyvin voimakkaita mielikuvia, joihin sen kiihottavuus perustuu. Fetissi voi liittyä fetisistin selkeisiin eroottisiin fantasioihin, joita ryhdytään joissakin tapauksissa toteuttamaan myös tosielämässä. Yksi yleisimmistä fetisseistä on jalkafetissi.
Tämän on huomannut myös amerikkalainen 19-vuotias opiskelijanainen, joka rahoittaa yliopisto-opintonsa tätä nykyä osa-aikaisena ”jalkaprostituoituna”. New York Postille haastattelun antanut neitokainen vastasi aikoinaan Craigslistillä olleeseen ilmoitukseen, jossa haettiin kaunisjalkaista tyttöä. Ensin hän luuli, että kyseessä on pelkkä mallikeikka spa-hoitolassa. Pian hänelle selvisi, että hänen jalkansa olikin myyty hetkellisesti miesten hyväiltäväksi.
Session alkujärkytyksestä selvinneenä hän tajusi, että tässä oli hänen mahdollisuutensa elää New Yorkissa ja rahoittaa opintonsa paikallisessa yliopistossa. Jalkatyttöjä on hänen lisäkseen muitakin, ja he kaikki ovat pukeutuneet sessiota varten pikkumekkoon ja korkkareihin. Ennen varsinaiselle asiakkaalle menoa tilaisuuden järjestäjä tarkastaa tyttöjen jalat yksitellen. Vain parhaimmat pääsevät tositoimiin.
Perusiltana asiakas saapuu manhattanilaiseen kylpylään, jossa he ensin nauttivat hieman drinkkejä. Miehet maksavat pelkästä sisäänpääsystä 100 dollaria, eli noin 80 euroa. Tilaisuuden järjestäjä sopii, kuka mies menee kenenkin naisen kanssa ja ohjaa heidät yksityiseen hierontahuoneeseen. Huoneessa on paperiliinoja, pyyhkeitä ja erilaisia voiteita.
Naisen ensimmäinen asiakas oli bisnesmies, joka riisui neitokaisen kengät hampailla sekä murisi samalla kun hän hieroi ja imeskeli naisen varpaita. Mies oli itse täysin pukeutunut. Nainen tienasi 40 minuutin jalka-aktista yhteensä parisataa dollaria, eli noin 150 euroa.
Opiskelijatyttö myöntää toiminnan tuntuneen aluksi oudolta, mutta hän ei omien sanojensa mukaan tehnyt mitään moraalitonta tai laitonta, joten siksi hän tekee saman uudelleen. Neitokaisen arvioidaan tienaavan jalkabordellissa osa-aikaisesti työskennellen noin 600 euroa viikossa.
