Jokainen tuntee niitä ihmisiä, joista on nautinnollista analysoida palasiksi toisten ihmisten virheitä ja epäonnistumisia. Usein muiden elämään puuttuminen kertoo ehkä eniten siitä, ettei omassa elämässä riitä tarpeeksi aktiviteetteja pitämään mieltä virkeänä.

Toisten kritisointia vähentämällä pienenee myös haitallisen itsekritiikin määrä. Onhan se myönnettävä. Kanssaihmisten omituisuuksista jutteleminen on hauskaa – heidän pukeutumisensa, olemuksensa ja ajatustensa kommentoiminen on kiinnostavaa vertailua ja viihdettä. Ihminen on luontaisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä. On kuitenkin tärkeää, ettei henkilö loukkaa mielipiteillään tarpeettomasti toisia.

Mediassa on lukuisia esimerkkejä tapauksista, joissa yhdestä ihmisestä tulee negatiivisen huomioryöpyn kohde. Useinkaan ihminen ei selviä siitä ilman ammattiapua, koska sanoilla voi todellakin satuttaa. Jos meillä on kova taipumus nähdä toisissa negatiivista, on syytä katsoa peiliin. Yleensä ihminen kiinnittää huomion toisissa niihin ärsyttäviin asioihin ja epäkohtiin, jotka ovat keskeneräisiä hänessä itsessään.

Mikäli toisten tuomitsevuus harmittaa, tai huomiohakuisuus tuntuu naurettavalta, voi kysyä, onko itse taipuvainen tuomitsemaan vai piileekö sisällä kenties tukahdutettu halu olla joukon tähti. Usein ihminen sanoo itselleen samoja asioita, joilla hän kritisoi muita, Elite Daily toteaa. Ankarasti muita suomiva suhtautuu todennäköisesti rankasti myös omiin mokiinsa, ja se tekee elämästä raskassoutuista.

Halutessamme kokea lisää onnea ja vapauden tunnetta elämässä, ajatusten siivoaminen on ensimmäinen työ, jonka jälkeen positiivisuus voi jälleen vallita ulkoisessa ja sisäisessä kommunikaatiossa. Katsomalla toisia myötätunnosta ja rakkaudesta käsin elämä muuttuu pakostakin. Olisitko valmis tuntemaan lisää onnea epämääräisen tyytymättömyyden sijaan?