Thomas oli 10 vuotta vanha, kun hänen isänsä kuoli. Poika käsitteli ikäviä tunteita ja stressiä syömällä. Ruoasta tuli samalla hänen paras kaverinsa. Kun poika oli 16-vuotias, painoi hän yli 160 kiloa, eikä hän pystynyt katsomaan itseään peilistä.

Thomas oli yksinäinen ja masentunut. Lääkärin tuomio oli se, että hän oli sairaalloisen lihava, eli tulisi kohtaamaan ennenaikaisen kuoleman ilman laihtumista. Thomas muutti ruokavalionsa kertaheitolla siten, että lopetti prosessoitujen ruokien syömisen ja lisäsi terveellisiä aineisosia aterioihin. Samalla hän ryhtyi opettelemaan uudenlaista elämäntyyliä.

Laihtumisen myötä Thomasin itsetunto parani. Lopulta hän pystyi juttelemaan ventovieraille ja katsomaan heitä silmiin. Suurin etappi tapahtui puolen vuoden laihduttamisen jälkeen, kun Thomas katsoi itseään kunnolla peilistä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Hänen mukaansa vaa’an lukemalla ei kuitenkaan ole mitään väliä, vaan pääasia on olla itseensä tyytyväinen ja onnellinen.