Länsi-Intian Gujaratin osavaltion rannikkoalueilla asuu tällä hetkellä yli 100 leijonaa. Uhanalaisen aasianleijonan luonnollinen elinympäristö on kutistunut ja siksi laji on hakeutunut uudelle alueelle asumaan. Aasianleijonia elää luonnossa enää Girin kansallispuiston alueella joitakin satoja.

– Normaalisti leijonien on vaikea sopeutua rannikkoympäristöön, mutta heillä ei ole vaihtoehtoa tilan vähäisyyden vuoksi, villieläintutkija tohtori Nishith Dhariya sanoo.

Aasianleijonan kanta kutistui 1900-luvun alussa metsästyksen ja kuivuuden vuoksi. Suojelutoimet ovat auttaneet niiden populaatiota kasvamaan ja se on asettunut kuiviin lehtipuumetsiin. Monet asiantuntijat ovat kuitenkin sanoneet vuosia, että Girin suojelualueesta on tullut liian pieni alueellisille eläimille.

– Leijona tarvitsee normaalisti noin 100 neliökilometrin alueen reviirilleen. Tällä alueella on myös kolme-neljä leijonaa pentujensa kanssa. Kun pentu kasvaa aikuiseksi, hän joko ottaa alueen haltuunsa vanhalta leijonalta tai luopuu taistelusta löytääkseen uuden alueen, sanoo valtion metsävirkailija Shyamal Tikadar.

Meren rannalla asuvat ihmiset ovatkin tottuneet näkemään leijonia asuinalueellaan yhä useammin. Niistä ei kuitenkaan ole ollut häiriötä alueen asukkaille. Metsäosasto aloitti lehtipuiden istuttamisen rannikkoalueilla, kun he huomasivat leijonapopulaation kasvun, BBC raportoi.

Leijonat metsästävät villisikoja ja nilgauantilooppeja rannikkoalueiden suojatuissa metsissä. Jos ne eivät löydä saalista, leijonat menevät läheisiin kyliin ja tappavat vuohia ja lehmiä. Mangon viljelijä Natha Parmar sanoo, että leijonat ovat tappaneet ainakin kymmenen hänen vasikoistaan ​​viime vuosina.



Hän ja muut kyläläiset olivat aluksi raivoissaan, mutta sitten he ymmärsivät leijonien metsästyksestä koituneen hyödyn. Paikalliset nykyään kunnioittavat leijonia.

– Aiemmin jouduimme torjumaan villisikoja ja nilgauantilooppeja, koska ne tekivät tuhoa viljelyksille. Nyt se on melkein pysähtynyt.