Indica säväytti jo ensimmäisellä albumillaan, ja yhtye oli yksi viime vuoden mielenkiintoisemmista kotimaisista tulokkaista. Nyt yhtye julkaisee kakkoslevynsä Tuuliset tienoot, joka viimeistään vakiinnuttaa yhtyeen aseman kotimaisessa pop/rock-scenessä.
Tyylikkään levyn avausraita Vuorien taa on massiivinen hittiraita, jonka jousisoittimet tuovat heti alussa mieleen Nightwishin tuotannon. Kappaleen kertosäe on erittäin tarttuva. Selvää hittimateriaalia.
Pidä kädestä on niin ikään kaunis viisu, jossa on mukana keskiaikaista mystistä tunnelmaa. Pysäyttävä pianosoolo tuo biisiin mielenkiintoista vaihtelua.
Levyn nimikkoraita Tuuliset tienoot kulkee ultrabramaisissa tunnelmissa. Erityisen cool on biisin rallatusteema, joka kolisee jo ensikuulemalta. Lapsuuden metsä on samaa sarjaa, jossa varsinkin taustasoundi ja kitara luovat haikeaa tunnelmaa.
Häkkilintu on hieman tavanomaisempi raita, joka ei nostata suurempia tunteita. Varo alkaa rauhallisella pianolla, kunnes lävähtää käyntiin tyylikkäästi. Muilta osin se on hieman tylsempää peruskauraa synkemmällä soundilla.
Niin tuleni teet kuulostaa heti alussa vauhdikkaalta hittivedolta. Soundi toimii ja energiaa riittää. Kertosäkeen jälkeen meno vai paranee. Piano toimii hienosti taustalla. Tässä on munaa viululla varustettuna.
Kummajaisten joukko siirtää kuulijan mahtipontisella pianolla rauhallisempiin tunnelmiin. Rokki soi toki tässäkin. Kertosäe on mörköoopperamaisen cool. Potentiaalinen hitti tämäkin. Rannalla maalailee merellistä slovariosastoa, mutta ei säväytä. 50-luvulta tunnelmansa lainannut Viimeinen tanssi päättää albumin rauhallisesti.
Kokonaisuutena levyllä on muutamia potentiaalisia hittibiisejä. Tässä on mukava ja ajassa kestävä kuuntelulevy, vaikkei niistä hittejä tulisikaan. Indican maanläheinen soundi liitettynä Jonsun heleään laulusoundiin toimii mukavasti.
Erityismaininnan arvoista on se, että levyn sävellykset ja sanoitukset ovat pääosin Jonsun käsialaa.
Pisteet 4/5
