Kotimaisen elokuvan vuosi jatkuu Petri Kotwican ohjaamalla Koti-ikävä -nuorisodraamalla. Leffassa 17-vuotias Sami (Julius Lavonen) passitetaan vastentahtoisesti psykiatriseen sairaalaan, jossa hän sulkeutuu ulkomaailmalta. Samalla Samin äiti (Tarja Heinula) tekee kaikkensa saadakseen pojan takaisin kotiin.

Pian Sami ei enää haluakaan lähteä sairaalasta, ja alkaa avautua henkilökohtaiselle hoitajalleen (Janne Virtanen). Samin pään sisältä löytyykin rankkoja kokemuksia elämästä – ja äidistään.

Elokuva kertoo siis Samin tarinan, mutta paljon muuta se ei sitten sisälläkään. Tarinassa olisi saanut olla enemmän rönsyjä, sillä nykyisellään elokuva tuntuu aika tylsältä, eikä leffan flow juuri säväytä. Intensiteetti on kuitenkin saatu säilymään hyvin, eikä elokuvaa ole väkisin pidennetty.

Elokuvan värimaailma on seepia, eli värit on poistettu lähes kokonaan, mikä tuntuu pitkän päälle puuduttavalta. Kotwican kuvakerronta on kuitenkin soljuvaa ja pitkien kuvien käyttö tuntuu luonnolliselta.

Tarinaa siivittää Tapani Rinteen ja Vellu ”Dj Slow” Maurolan valitsema musiikki, ja elokuva alkaa hienosti Slowhillin Super Blue -viisulla. Muusiikki toimii muutenkin hienosti tarinaa tukien.

Genre: Draama (K15)



Ohjaaja: Petri Kotwica



Pääosissa: Julius Lavonen, Tarja Heinula, Janne Virtanen, Hannu Hurme



Kesto: 1h 25min



Ensi-ilta: 12.8.2005

Pisteet 2/5