Tämän vuoden puhutuimpiin tulokkaisiin lukeutuva brittibändi Unklejam julkaisee omaa nimeään kantavan esikoisalbuminsa 31. lokakuuta.

Ryhmän perusideana on hiphopin yleisestä tavasta poiketen soittaa itse kaikki soittimet levylleen. 80-lukulaista electropoppia ja 70-luvun reggae- ja hiphop-soundeja yhdistelevä Unklejam on ammentanut tyyliään muiden muassa Princeltä, Bob Marleyltä ja Eurythmicsiltä, joten tulos on vähintäänkin mielenkiintoinen sekoitus.

Unklejam -yhtyeen ensimmäinen hitti on levyn kakkosraitana löytyvä energisen tyylikäs jamiroquaimainen What I’m Fighting For. Varsinkin kappaleen kertosäe tarttuu kiitettävästi. Hyvin käynnistyneen tunnelman latistaa kuitenkin kaikin puolin tylsä Luving U, joka sisältää enemmän electroa, mutta hittipotku puuttuu ja soundi menee aivan puuroksi. Kuraa.

70-luvun discopoljentoon perustuva Just Like Me saa jalan taputtamaan lattiaa, mutta siihen se jääkin, kun odotettua kohokohtaa ei tullutkaan. Kappaleen viulu on tosin varsin kaunista kuultavaa. Kaunista melankolista fiilistelyä tarjoavat myös Cry ja Don’t Pass Me By, joista jälkimmäinen on kuin will.i.amin suusta.

Räväkkä Go tuo mieleen lähinnä The Black Eyed Peas -yhtyeen tuotannon, ja kappale toimiikin tanssiraitana välttävästi. Levyn toinen hittilohkaisu Stereo on hieno ralli, joka on lainaavinaan säkeistönsä perustunnelmaan Michael Jacksonilta ja nostaa polvea kiitettävästi. Tässä on ehkä tarttuvuudeltaan levyn paras raita.

Kokonaisuutena Unklejam-yhtyeen levy on erikoinen ja pääasiassa tyylikäs sekoitus musiikkityylejä, mutta se tuntuu nojautuvan liiaksi juuri tähän erikoisuuteensa varsinaisten hittibiisien sijaan. Keikalla yhtye toimii hienosti, mutta levy jää kovin latteaksi.

Pisteet 3/5

Huom! Kuuntele Staran haastattelu Unklejam -yhtyeestä podcastina tästä!