Baarireissuilla kadotellaan pankkikortteja, avaimia ja puhelimia. Toisinaan neitokaiselta häviää illan tiimellyksessä koko käsilaukku sisältöineen. Tavaroiden kadottamisissa on yleensä lähes samanlainen kaava, jolla tapahtumat etenevät katastrofaalisen illan aikana.

Kuten asiaan kuuluu, ei omaisuutta kadoteta ilman armotonta bailaamista. Liiallisessa humalassa tavarat joutuvat herkemmin omille teilleen. Nykyaikana älypuhelimen kadottaminen merkitsee monille samaa asiaa, kun kadottaisi päiväkirjan, kalenterin, puhelinluettelon ja kameran valokuva-albumeineen. Yleensä korkokenkineen hoiperteleva leidi huomaa puhelimen häviämisen vasta liian myöhään.

Tästä seuraa ahdistus, jossa jokainen seurueeseen kuuluva penkoo käsilaukkunsa sisällön vuorikankaita myöten. Kaverit konttailevat baarin lattialla hyperventiloivan ystävänsä kännykkää etsien. Yksi menee kysymään puhelinta baarihenkilökunnalta ja toinen koluaa ravintolan seinustat. Pelko muuttuu paniiksiksi siinä vaiheessa, kun puhelin on julistettu kadonneeksi. Tällöin liittymä suljetaan. Samalla pyyhitään puhelimen kadottaneen neitokaisen valuneita ripsivärejä.

Puhelimen katoaminen yritetään lopulta unohtaa shotteja kumoten ja päätä tyhjentäen. Lopulta neitokainen tyytyy kohtaloonsa ilman, että antaa yhden vahingon pilata loppuiltaa. Seuraavana aamuna asialle osataan jo nauraa ja muistoissa hehkutetaan vielä pitkään kreisiä iltaa. Joissakin tapauksissa puhelin palaa omistajalleen, mut sitä ennen nainen joutuu tulemaan toimeen omin päin ilman elämänjärjestystä pitävää kapulaa.