Wake Forest University -yliopistossa lääketiedettä opiskeleva zimbabwelainen Goodwell Nzou ihmettelee julkisesti miksi maailmalla itketään salametsästetyn Cecil-leijonan perään.
The New York Times -lehti julkaisi artikkelin, jossa Nzou ihmettelee Cecilin kuolemasta noussutta aiheuttamaa kohua. Nzou kertoo, että Zimbabwessa leijonia pidetään tappajina, eikä Cecil ollut siinä mielessä mikään poikkeus tai erityisemmin kansan rakastama.
Nzou kirjoitti, että heidän kylässään leijonat tappoivat kanoja, vuohia ja lehmiä, eivätkä kyläläiset voineet iltaisin esimerkiksi kokoontua yhdessä ulos leirinuotiolle, koska pelko leijonia kohtaan oli niin suuri.
– Me zimbabwelaiset pyörittelemme päitämme ihmetellessämme miksi amerikkalaiset välittävät enemmän Afrikan eläimistä kuin Afrikan ihmisistä. Älkää kertoko meille mitä meidän tulee tehdä eläintemme kanssa, kun samalla olette itse antaneet metsästää puumat sukupuuton partaalle Yhdysvaltojen itäosissa, Goodwell Nzou tiivistää.
Nzou muistaa olleensa pieni poika, kun hänen äitinsä piti hakea polttopuita ulkoa miesten vartioidessa häntä veitsien, kirveiden ja keihäiden avulla pitääkseen leijonan loitolla. Nzoun mukaan silloisen leijonan metsästys oli ollut kyläläisille iloinen asia, eikä sen laillisuutta jäänyt kukaan miettimään. Samanlaiset ilontunteet olivat nousseet pintaan Cecilin kohdalla.
Nzou selventää, että kyläläiset ajattelevat eläimiä arvokkaina henkiolentoina, mutta tietävät kyllä miten heidän tulisi käymään, jos he joutuisivat kasvokkain näiden nälkäisten petojen kanssa. Mies kehottaa amerikkalaisia mielummin suremaan esimerkiksi elefantin poikasta, joka tapettiin Zimbabwen presidentin syntymäpäiväjuhliin tai niitä 800 muuta nimeämätöntä leijonaa, jotka metsästettiin viimeisen vuosikymmenen aikana.
