Oulun yliopiston tuoreesta seurantatutkimuksesta on käynyt ilmi, että pitkään jatkunut liian vähäinen liikkuminen aikuisiällä on yhteydessä suurempaan kehon stressikuormaan keski-iässä.
Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 perustuva tutkimus osoittaa, että liikuntasuositusten mukainen liikkuminen voi suojata elimistöä pitkäaikaisen stressin haitallisilta vaikutuksilta.
Tutkimuksessa seurattiin yli 3.300 henkilöä 31 vuoden iästä 46 vuoden ikään asti. Osallistujien vapaa-ajan liikuntaa verrattiin Maailman terveysjärjestö WHO:n liikuntasuosituksiin, ja samalla arvioitiin niin sanottua allostaattista kuormaa, joka kuvaa elimistöön ajan myötä kertyvää stressikuormaa.
Tulosten mukaan niillä, jotka eivät täyttäneet liikuntasuosituksia seurantajakson aikana, oli keski-iässä selvästi suurempi stressikuorma kuin aktiivisesti liikkuneilla.
Myös liikunnan väheneminen aikuisiällä oli yhteydessä lisääntyneeseen stressikuormaan.
Sen sijaan henkilöt, jotka lisäsivät liikuntaa myöhemmällä iällä, eivät eronneet stressikuorman osalta niistä, jotka olivat liikkuneet aktiivisesti koko elämänsä ajan. Liikunnan aloittamisesta on siis hyötyä myöhemminkin.
Stressikuormaa arvioitiin tutkimuksessa useilla biologisilla mittareilla, ja tulokset olivat mittaustavasta riippumatta pääosin samansuuntaisia.
Tulokset viittaavat siihen, että säännöllinen liikkuminen koko aikuisiän ajan voi suojata elimistöä pitkäaikaisen stressin haitallisilta vaikutuksilta.
Tutkimus vahvistaa käsitystä liikunnasta osana stressinhallintaa ja ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Tutkijoiden mukaan sekä nuoruuden että aikuisiän liikkumistottumuksilla on merkitystä, ja liikunnan lisäämisestä on ihmiselle suurta hyötyä missä elämänvaiheessa tahansa.
Voit halutessasi lukea Starassa myös lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten liikunta, stressi tai laajemmin tästä aihealueesta Fitness, Lifestyle, Terveys, Viihdeuutiset -osioistamme.
