Helsingin keskustakirjasto Oodi ja Helsingin yliopisto eivät käytännössä tarjoa tiloja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen.
Helsingin hallinto-oikeuden tuoreiden ratkaisujen mukaan viranomaisilla ja julkisilla toimijoilla on laaja harkintavalta evätä tilojen maksuton käyttö tai vuokraaminen, jos tilaisuuden katsotaan olevan uskonnollinen tai poliittinen.
Tuoreessa tapauksessa pelkkä yhdistyksen nimi tai tausta on riittänyt luvan kieltämisen perusteeksi.
Hallinto-oikeus hylkäsi äskettäin Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n valitukset sekä Helsingin keskustakirjasto Oodia että Helsingin yliopistoa koskevissa asioissa.
Yhdistys oli katsonut tulleensa syrjityksi, koska siltä evättiin mahdollisuus järjestää maksuttomasti tilaisuuksia. Tilaisuudet olisivat käsitelleet sananvapautta paneelikeskusteluina.
Viranomaisten ja tuomioistuimen mukaan tilaisuudet olivat kuitenkin luonteeltaan uskonnollisia tai ideologisia. Oodin osalta ratkaisevaa oli se, että maksuttomat tilaisuudet ovat perinteisesti olleet kirjaston omia kumppanitapahtumia, joihin kirjasto valikoi yhteistyökumppanit harkintansa mukaan.
Esimerkkinä pride-viikon aikana järjestetyt keskustelutilaisuudet. Oodin linjausten mukaan uskonnolliset ja poliittiset tilaisuudet eivät pääsääntöisesti sovellu maksuttomiksi kumppanitilaisuuksiksi, ellei mukana ole useita katsomussuuntia ja tilaisuus täytä kirjaston turvallisemman tilan periaatteita.
Hallinto-oikeuden mukaan Oodilla ei ole velvollisuutta tarjota tiloja maksutta kaikille, eikä tällainen rajaus itsessään riko yhdenvertaisuuslakia. Eri asia on, onko kohtelu todella ollut samanvertaista muiden toimijoiden kanssa.
Helsingin yliopistossa linja on vielä jyrkempi. Yliopisto ei vuokraa tiloja uskonnollisiin tilaisuuksiin lainkaan. Se vetoaa tarpeeseen säilyttää uskonnollinen ja puoluepoliittinen neutraalius.
Hallinto-oikeuden mukaan yliopistolla on oikeus arvioida tilaisuuden luonnetta paitsi sisällön myös järjestävän yhdistyksen tarkoituksen ja arvojen perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka tilaisuus nimettäisiin yleiseksi keskusteluksi sananvapaudesta, yhdistyksen kristillinen tai uskonnollinen tausta voi riittää tilojen epäämiseen.
Tuomioistuimen mukaan tämä ei ole syrjintää, jos linjaukset ovat yleisiä, etukäteen määriteltyjä ja koskevat kaikkia uskonnollisia toimijoita samalla tavalla.
Käytännössä linjaukset merkitsevät sitä, että uskonnollisiksi tai ideologisiksi mielletyt yhdistykset ovat heikommassa asemassa kuin esimerkiksi kulttuuri- tai tasa-arvotoimijat, joiden tapahtumat nähdään helpommin kirjastojen ja yliopistojen arvoihin sopivina.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka traditioiden päälle suuri osa Suomen oikeusvaltiosta, lainsäädännöstä ja hallintokulttuurista on vuosisatojen aikana rakentunut.
Kieltoa voi tulkita siten, että se koskee kristinuskon ohella myös islamia, buddhalaisuutta, juutalaisuutta ja muita uskonnollisia tai uskonnolliseksi tulkittavia toimijoita.
Voit halutessasi lukea Starassa myös lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten kirjasto, uskonto, yliopisto tai laajemmin tästä aihealueesta Uutiset -osioistamme.
