Toisinaan yökerhojen tanssilattioilla näkee stilettikoroilla keimailevia rouvia ja napaan saakka paitaansa avoinna pitäviä herroja. Ympärillä parveileva nuoriso mittailee iäkkäämpiä ihmisiä katseellaan ja saattavat jopa naurahtaa heidän muutaman vuosikymmenen takaisille tanssiliikkeilleen.

Mistä sitten tietää olevansa liian vanha baariin? Toki ikäpolitiikka riippuu ravintolasta, mutta yleisesti ottaen voisi sanoa olevansa liian vanha yökerhoon, jos joutuu erikseen palkkaamaan kotiin lastenhoitajan oman bileillan mahdollistamiseksi. Nyt emme kuitenkaan puhu teinivanhemmista.

Sama pätee siihen, että ravintolan ovimiehet eivät enää tiiraile henkilöllisyyspapereita sisään päästämiseksi. Moni kolmekymmentä vuotta täyttänyt nainen on yleensä vain mielissään, mikäli portsari tiedustelee heiltä henkilöllisyyspapereita. Jos asiakas näyttää selkeästi ikärajaa vanhemmalta, ohjaa ovimies asiakkaan yleensä suoraan sisään.

Nuoret bilettäjät saattavat panna viimeiset kolikkonsa baariin tai maksaa drinkkejä luotolla, mutta vanhemman asiakkaan tunnistaa yleensä siitä, että hän ohjaa korttinsa suoraan baaritiskin taakse ja kuittaa ravintolalaskun illan päätyttyä käteistililtä. Vanhat asiakkaat ovat myös kovia vertailemaan ravintoloita ja muistelevat mielellään muinaisia bilepaikkoja, joissa he kävivät yli kymmenen vuotta sitten. Veteraanit muistavat myös saman ravintolan vuosien aikana tapahtuneet muutokset, ja aloittavat keskustelun: ”Muistatko, kun täältä sai vielä kymmenen markan juomia?”.

Silloin voisi kuvitella kasvaneen yökerhoajasta yli, jos tanssilattialla kaikuva musiikki kuulostaa pelkästään jumputukselta ja se on omaan makuun aivan liian kovaäänistä. Elite Dailyn mukaan kuitenkin viimeinen ja lopullinen naula arkkuun on se, että huomaa yhtäkkiä bailaavansa oman lasten ikäisten ihmisten kanssa.