Rakkaus on korkeavoimainen tunnetaso, jonka johdosta ihminen tuntee syvää kiintymystä. Toiseen henkilöön kohdistuva rakkaus johtaa parhaimmillaan parisuhteeseen, mikäli tunne on molemminpuolista. Rakkaus on paljon muutakin kuin tunne – se on päivittäisiä tekoja.

Rakkauteen kuuluu runsaasti eleitä ja tekoja, joiden avulla voi välittää kumppanilleen kiintymystä. Rakkautta ei tarvitse tai kannatakaan tunnustaa joka välissä, vaikka sen sanominen ja kuuleminen tuntuisivatkin hyvältä. Sanoista ei saa tulla itsestäänselvää mantraa, jota hoetaan yhteenkuuluvuden tuntemisen merkiksi. Sen sijaan rakkaus on parhaimmillaan halauksia, silittelyä, seksiä ja suudelmia.

Rakkautta on se, että typerät riidat sovitaan, pyydetään anteeksi ja unohdetaan. Rakkautta on riekkua kultamurun kanssa humalassa pitkin sateisia katuja laulaen. Maailman suurin tunne antaa syyn yhteiseen joulunviettoon toisen sukulaisen luona, vaikka se ahdistaisi ja ärsyttäisi.

Kumppania rakastaessa osaa kuunnella ja tulkita tilanteita. Se on tilan antamista toiselle ja sitä, että tekee rakastamastaan ihmisestä paremman. Rakkautta on viimeisen keksin jakaminen tai omasta voileivästä luopuminen. Kun ihminen rakastaa toista ihmistä, hoitaa hän tätä kipeänä ja leipoo kakun syntymäpäiväksi – vaikka ei osaisikaan. Hän pitää kädestä kiinni ja nukahtaa kainaloon.

Rakkautta on valkosipulia syöneen kumppanin suuteleminen ja kiukkukipeiden hartioiden hierominen. Se on sairaalaan saattamista ja sohvalle peittelemistä. Rakkaus on tunnemyrskyjä, perhosia vatsassa ja turhautuneisuutta. Se on ikävää, kaipausta ja jälleennäkemisen riemua. Rakkautta on se, kun kaksi vartaloa sulautuvat yhteen ja lämmin aalto täyttää sielun syvimmätkin sopukat. Rakkaus on koko yhteisen olemisen ja tekemisen kaunein muoto.