Viime vuosien aikana fitness on näkynyt suurena trendinä sosiaalisessa mediassa. Laihuuden sijaan hyvinvointia, treenaamista ja lihaksikkaita vartaloita on alettu ihannoimaan. Melko rasvaton ja lihaksikas vartalo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilöllä olisi terve suhtautuminen ruokaan, liikuntaan tai omaan vartaloonsa.

Itsensä rakastamisen ja positiivisen minäkuvan puolestapuhuja Amanda Lekland halusi nyt oman esimerkkinsä avulla muistuttaa seuraajiaan, että fitness voi olla eräänlainen ansa. Syömishäiriöstä kärsivä voi hetkellisesti kokea olevansa terve ja vahva viettäessään niin kutsuttua fitness-elämää. Totuus oli kuitenkin esimerkiksi Leklandin kohdalla se, että hän oli vain vaihtanut syömishäiriönsä toiseen.

https://www.instagram.com/p/CE4wpkiDRhW/

Amanda Lekland huomasi, että itsensä näännyttämisen sijaan hän laski kaloreita ja tarkkaili ruokansa ravintoarvoja hyvin tiukasti, minkä lisäksi hän treenasi jatkuvasti. Huono omatunto piinasi mieltä heti mikäli treeni jonain päivänä jäi välistä. Tämän lisäksi hän huomasi myös edelleen ajattelevansa omasta vartalostaan hyvin negatiivisesti.

Amanda Lekland on halunnut oman esimerkkinsä myötä kertoa, että etenkin syömishäiriöstä toipuvalle fitness-elämäntapa voi olla ansa. Jatkuva ruoan ja oman vartalonsa tarkkaileminen ei ole tervettä eikä tee kenenkään itsetunnolle hyvää. Lekland muistuttaa, että fitness voi olla syömishäiriö kauniiseen ja sosiaalisesti hyväksytympään kääröön paketoituna.