Komealupiinit aloittelevat parhaillaan kukintaansa. Vaikka kukka on väritykseltään kaunis, ei sitä saa kasvattaa tarkoituksella. Puutarhakarkulainen leviää kulovalkean tavoin ja tukahduttaa alleen muun muassa niittyjen ja ketojen alkuperäislajeja.

Vaikka lupiinia tuskin saadaankaan enää kokonaan hävitettyä Suomen luonnosta, voidaan torjunnalla estää sen leviämistä esimerkiksi luonnonsuojelualueille ja raivata tilaa alkuperäiselle lajistolle. Tienpientareiden lupiinikasvustot valtaavat tilaa niittykasveilta, jotka ovat perinteisen maatalouden vähenemisen myötä osittain löytäneet uuden elintilan aurinkoisilta tienpenkoilta.

Lupiinin torjuminen on myös teko hyönteiskatoa vastaan. Lupiini yksipuolistaa paikallisten pölyttäjähyönteisten ravintoa ja muun muassa perhosten, kovakuoriaisten ja muurahaisten määrä sekä lajirikkaus on laajassa lupiinikasvustossa vähäinen.

Komealupiinin hävittäminen vaatii torjujalta pitkäjänteisyyttä ja torjuntatyötä on jatkettava useiden vuosien ajan, sillä maaperän siemenvarastosta nousee uusia lupiineja tehokkaasti. Jos lupiini kukkii, kerää ne leikkokukiksi. Hävitä kukat sekajätteen mukana.

Jos lupiinikasvustot ovat vielä pienialaisia, kaiva kasvit juurineen ylös maasta. Laajemman lupiinikasvuston voi myös niittää. Niitto kannattaa tehdä parhaaseen kukinta-aikaan, ennen ruskeiden siemenpalkojen muodostumista. Tehokkainta on niittää kasvustoa useaan kertaan kesän aikana, jolloin siementen kehittyminen estyy eikä kasvi pääse leviämään.

Jos siemenet ovat muodostuneet, niittämisestä ei ole enää hyötyä. Tällöin niitettäessä siemenet voivat levitä lähiympäristöön. Niittoa on muistettava jatkaa sinnikkäästi seuraavina vuosina. Kerää lupiineja maljakoihin ja ämpäreihin siten, että luontoon ei jää yhden ensimmäistäkään kukkaa. Saat väriloistoa juhannusjuhliin ja runsaamman lajikirjon takaisin luontoon.