Darude: Salmiakki Sessions Vol 1 -arvostelu

Albumit · Stara.fi

Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin lukeutuva konemusiikkitähti Darude soi edelleen päivittäin ympäri maailmaa Sandstorm-hittinsä merkeissä. Tänään Ville ”Darude” Virtanen on julkaissut levy-yhtiönsä kautta Salmiakki Sessions Vol. 1 -kokoelmalevyn, jossa on mukana vahva edustus myös kotimaista konemusiikkia.

Peräti 18 kappaleen paketti on toimiva kokonaisuus melodista trancea. Kappalevalinnoissa pääpaino on suomalaisten lisäksi Daruden itsensä remiksaamissa kappaleissa, joita levyltä löytyy kymmenen. Levyn avausraita, Joonas Hahmon Mojito, on hyvä intro tulevalle, vaikka jääkin vielä varsin vaisuksi. Kaikkia panoksia ei tosin saakaan ampua heti ilmoille, koska Salmiakki Sessions rakentuu kuin DJ-setti.

Marcus Maisonilla ja Orkidealla lämmittelyn jälkeen ääneen pääsee viimein kotimainen klassikko, kun Slusnik Lunan Sun-kappaleesta kuullaan tuore vuoden 2011 päivitys. Viimeistään tässä vaiheessa polvi alkaa nousta ja äänenvoimakkuus kohota kohti yhtätoista. K-Systemin Call Me 911 -biisistä vuorossa on Weirdness Remix ja hieman housempaa poljentoa. Trancempaan soundiin palataan Joonas Hahmon Pizzin Bluebear Projectin Blue Planetin kautta, joista jälkimmäinen on kerrassaan loistava biisi.

Weirdnessin Morning After jää hieman vaisuksi pimputukseksi ja muistuttaa pitkälti vuoden 1993 trancehittejä. Siitä jatkaa Aleksi Kunnarin parivaljakko New Life ja Eternity, joista ensimmäisessä soundi on taas tiukkaa, mutta melodiakoukut hieman hakusessa. Jälkimmäinen toimii jo paremmin. Randy Boyerin Monster vs. Crazy World ja J Nittin No More Comin eivät sytytä vokaaleilla, mutta jälkimmäisen electrokoukku on hieno.

Paul Corsonin Midnight Train menee puuroksi, mutta Weirdnessin hieno vokaaliveto Rain Falls Over Me toimii aina yhtä hyvin. Tällä kertaa siitä kuullaan hieman tanakampi Darude Remix, jonka lopusta löytyy hieno breikki. Randy Boyerin Fragile on yksi levyn parhaista raidoista. Tunnelman noustessa Kristina Skyn Welcome To The Future nostattaa sekin tunnelmaa mukavasti erityisesti loppupuolellaan.

Kenneth Thomasin Stronger rullaa hyvin ja vauhdikkaasti, mutta viimeinen koukku jää puuttumaan eteerisistä vokaaleista huolimatta. Levyn päätää itseoikeutetusti Randy Boyerin Brain Dysfunction, joka onkin paketin energisin ralli ja hieno kappale. Pitkästä breikistä lähdetään liikkelle niin vauhdilla, että lenkkarit jäävät niille sijoilleen.

Kokonaisuutena Daruden Salmiakki Sessions Vol 1. on laadukas kokoelma tiukempaa tanssikamaa. Levy noudattelee perinteistä draaman kaarta, sillä kohokohdat ovat ensimmäisen neljänneksen jälkeen ja lopussa. Keskivaiheilla fiilis tosin latistui hieman liikaa. Toivottavasti Vol. 1 tarkoittaa, että tätä on tulossa myös lisää.

Kuuntele maistiaiset tästä linkistä.

Pisteet 3/5

Uusimmat