Maaseudun vanhoja mökkejä ja pieniä taloja tulee nyt myyntiin aiempaa enemmän. Korona-aikana syntynyt mökkibuumi näyttää siis hieman hiipuvan. Osalle rauhaa ja remonttia tarjoava mummonmökki on muuttunut rasitteeksi.
Haluamme ottaa keskusteluun uuden näkökulman turvallisuuden kannalta. Harva tulee ajatelleeksi, mutta juuri tällainen mummonmökkiä muistuttava, perinteinen maaseutupaikka, voi olla kriisitilanteessa poikkeuksellisen arvokas.
Mummonmökki usein lähes omavarainen
Vanhoissa mökeissä on usein ominaisuuksia, jotka tekevät niistä lähes täysin omavaraisia. Monessa mökissä on oma kaivo, puulämmitys, leivinuuni ja maakellari. Tällaiset ratkaisut toimivat myös tilanteessa, jossa sähkökatkot pitkittyvät tai infrastruktuuri häiriintyy.
Lisäksi maaseudulla on usein mahdollisuus tuottaa ruokaa itse. Pienikin tontti riittää kasvimaalle, marjapensaille tai muutamalle kanalle. Alueella on aina jonkinlaisia viljelijöitä ja metsästäjiä. Läheiset järvet ja metsät voivat tarjota mahdollisuuksia kalastukseen ja sienestämiseen.
Kriisitilanteessa myös väestötiheys voi olla merkittävä tekijä. Kaupungeissa ihmiset ovat riippuvaisempia sähköstä, kuljetuksista ja kauppojen toiminnasta, kun taas maaseudulla pärjää usein pidempään perinteisin keinoin.
Talvi voi toki olla maaseudulla haastava etenkin, jos sähköt ovat pitkään poissa. Silloin puullämmitys, veden saanti ja kulkeminen vaativat enemmän työtä kuin kaupungissa.
Perinteinen suomalainen maaseutuasuminen on pitkälti rakennettu juuri omavaraisuuden varaan. Samaan aikaan kun osa näkee mummonmökit rasitteena, toiset mieltävät ne parhaaksi mahdolliseksi pakopaikaksi. Vaatimaton tai vanhanaikainen asuminen voi kriisitilanteessa osoittautua erittäin toimivaksi elämäntavaksi. Omavaraisuutta voi harjoitella hyvinvoinnin vuoksi, tai pahimmassa tapauksessa pakon edessä.
Voit lukea lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten maaseutu, onnellisuus tai laajemmin samasta aihealueesta Koti & Asuminen -osioistamme.
