Suomalainen yritys ilmoitti arvonlisäveroilmoituksessaan kahteen asiantuntijapalveluja koskevaan ostolaskuun sisältyneet arvonlisäverot vähennettävinä veroina vuonna 2018. Kyse oli tavanomaisesta oma-aloitteisten verojen ilmoittamisesta.
Koska vähennykset olivat poikkeuksellisen suuret, päätti verohallinto tutkia niitä tarkemmin ja lähetti yhtiölle selvityspyynnön. Verottaja pyysi tarkempaa tietoa yhtiön toiminnasta, vähennysten perusteista sekä ostolaskuista, ja yhtiö vastasi pyyntöön.
Verottaja rikkoi lakia päätöksellään
Yritys kuvaili toimintaansa ja toimitti kopiot kyseisistä laskuista. Laskujen selitteissä viitattiin yhtiössä käynnissä olleeseen projektiin, konsultointipalveluihin ja selvityksiin. Yritys kertoi lisäksi, ettei sen toiminnassa ollut tapahtunut muutoksia.
Verohallinto hyväksyi tämän jälkeen arvonlisäveroilmoituksen. Asia jäi tältä osin yrityksen näkökulmasta ratkaistuksi. Verohallinto teki yhtiöön kuitenkin verotarkastuksen vuosina 2020–2021. Tarkastuksen yhteydessä verottaja arvioi samat ostolaskut uudelleen ja päätyi yllättäen eri lopputulokseen kuin aiemmin.
Verohallinnon mukaan asiantuntijapalvelut oli hankittu yhtiön osakkeenomistajien intressissä, eikä yhtiöllä olisi ollut oikeutta vähentää niihin sisältyvää arvonlisäveroa. Tämä verohallinnon päätös oli kuitenkin perusteeton, mutta silti verohallinto määräsi yritykselle lisää maksettavaa arvonlisäveroa kyseiseltä vuoden 2018 verokaudelta.
Yritys vei verohallinnon tekemän virheen hallinto-oikeuden käsittelyyn. Helsingin hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että verohallinto ei olisi saanut muuttaa aiempaa jo kertaalleen ilmoitettua kantaansa yhtiön vahingoksi. Oikeuden mukaan verottaja oli jo vuonna 2018 selvittänyt ja nimenomaisesti ratkaissut kyseisten laskujen vähennysoikeuden kausivalvonnassa, joten niiden osalta asia oli jo aiemmin loppuun käsitelty.
Hallinto-oikeus kumosi verohallinnon yritykselle määräämät lisäverot.
Hallinto-oikeus totesi, että verohallinnolla olisi ollut jo alkuperäisessä valvonnassa mahdollisuus pyytää lisäselvityksiä tai siirtää asia verotarkastuksessa ratkaistavaksi. Kun verohallinto oli tuolloin hyväksynyt annetut selvitykset, estää laki sitä määräämään lisää veroa myöhemmin samasta asiasta oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä.
Koska yhtiö oli täyttänyt selvittämisvelvollisuutensa, eikä myöhemmässä tarkastuksessa esiin tullut sellaisia uusia tietoja, jotka olisivat oikeuttaneet asian uudelleen arvioinnin, hallinto-oikeus kumosi verohallinnon yritykselle määräämät lisäverot. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen, ja yksi hallinto-oikeuden jäsen jäi eri mieltä. Päätös ei ole lainvoimainen, eli siitä voi vielä valittaa.
Lähde: Hallinto-oikeus
Voit lukea lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten vero, verotus tai laajemmin samasta aihealueesta Uutiset -osioistamme.
