Viikko sitten kerrottiin, että Limp Bizkit esiintyy Tallinnassa 31. toukokuuta 2026. Lipunmyynnin piti alkaa tänään. Nyt konsertti on kuitenkin peruttu vain päiviä ennakkoilmoituksen jälkeen.
Tapahtumajärjestäjä Baltic Live Agency ilmoittaa, että keikka on peruttu järjestäjästä riippumattomista olosuhteista. Keikka on mitä ilmeisimmin peruttu poliittisista syistä. Tapaus nousee kummalliseen valoon sananvapauden näkökulmasta.
Taustalla on konserttia kohtaan noussut kritiikki, jota käsiteltiin viikon aikana laajasti virolaisessa mediassa. Viron kulttuuriministeriö ja ulkoministeriö suhtautuivat jyrkästi Fred Durstin aiempiin poliittisiin lausuntoihin. Keikka peruttiin siis tällä tietoa vahvasti cancel-kulttuuria mukaillen.
Konsertti canceloitiin
Limp Bizkitin Tallinnan-keikan peruminen osoittaa, että sopivien sanojen raja vedetään usein yhdenlaisen ideologian nimissä. Nykymuotoiseen propagandaan kuuluu, että taiteilijoita arvioidaan vapaasti yksipuolisesti esimerkiksi vanhojen lausuntojen ja poliittisten mielipiteiden perusteella. Päätöstä perusteltiin nyt Fred Durstin yli kymmenen vuoden takaisilla kommenteilla, jotka koskivat Vladimir Putinia ja Krimiä.
Moni on huomauttanut sosiaalisessa mediassa, että samaa logiikkaa soveltaen lähes koko maailman kulttuurikenttä pitäisi sulkea. Jos yksittäinen lausunto vuosien takaa riittää perusteeksi, niin samaan seulaan joutuisivat lukemattomat muutkin julkisuuden henkilöt ja viihdetaiteilijat, sketsien esittäjistä oopperalaulajiin, joiden kannanotot tai toiminta ovat vähintään yhtä kyseenalaisia. Maailma muuttuu.
Tällä hetkellä mediaa riepottelevat kohut yksistään todistavat, miten valikoivasti poliittista loukkaantumista nykyisin sovelletaan. Sensuuri ei ole enää neutraalia, vaan perustuu ideologiaan. Se ei ole johdonmukaista joidenkin mielipiteiden johtavan automaattisesti cancelointiin ja kieltoihin, kun vastaavat, yhtä loukkaavat näkemykset ohitetaan.
Sääntöjen pitäisi olla kaikille samat
Monissa maissa sallitaan esimerkiksi vahvasti sellaisten maiden tukemista, joiden valtakoneiston taustalla toimii terroristijärjestöjä. Myöskään Nigeriassa, Armeniassa, Georgiassa ja lukuisissa muissa maissa tapahtuneet siviilien joukkotuhonnat eivät ole johtaneet siihen, että tiettyjen ryhmien edustajat tai taiteilijat asetettaisiin pannaan nyt tai takavuosina. Esimerkkejä on lukemattomasti.
Valikoivuus tekee ilmiöstä ristiriitaisen. Jos periaate on, että epäilyttävien poliittisten kytkösten perusteella estetään esiintyminen, sen pitäisi koskea kaikkia samalla tavalla. Siksi esimerkiksi olympialaisissa tai Euroviisuissa vaaditut kiellot voi mieltää yksipuoliseksi sensuuriksi ja kankeaksi pakotukseksi tiettyyn ideologiaan ilman laaja-alaista ja sivistynyttä keskustelua. Euroviisujen osalta tämä epäsuhta näkyy myös Suomessa.
Jos taas halutaan puolustaa kulttuurin vapautta, musiikin, taiteen ja urheilun tulisi saada olla politiikan yläpuolella. Tällä hetkellä rajaa siirrellään tapauskohtaisesti, eikä se ole oikeusvaltioperiaatteeseen nojaavan länsimaisen demokratian mukaista. Tällainen cancelointi tekee itsessään sen, että musiikkia ja taidetta aletaan käyttää välineenä poliittisten ideologioiden paremmuuden esittämiseen.
Yli kymmenen vuoden takaisten kommenttien takia tapahtuva cancelointi ei lisää maailman turvallisuutta. Se lisää polarisaatiota ja kaventaa sananvapautta. Toinen vaihtoehto on, että canceloidaan kaikki.
Voit lukea Starassa myös lisää tähän kyseiseen artikkeliin liittyvistä aiheista, kuten Limp Bizkit tai laajemmin aihealueesta Viihdeuutiset.
