Oikeuskansleri on puuttunut terävästi Jämsän kaupungin menettelyyn. Tapaus on koskenut rakennuksen käyttökiellon asettamista.
Koko vyyhdissä oli kyse entisellä varuskunta-alueella sijaitsevasta, erään yrityksen omistamasta rakennuksesta. Kaupungin mukaan rakennus on ennen kuulunut puolustushallinnolle, ja sen rakennuksista puuttui tavallisiin siviilirakennuksiin kuuluvia virallisia tietoja.
Käyttökieltoon määrääminen vaikutti oikeuksiin
Tiedot olivat puutteellisia esimerkiksi käyttötarkoituksen ja turvallisuuteen liittyen. Rakennustarkastaja lähetti yhtiölle 20. maaliskuuta 2024 asiakirjan, jossa yhtiötä kehotettiin hakemaan rakennuslupaa omistamalleen rakennukselle kuluvan vuoden toukokuun loppuun mennessä. Tähän kehotukseen asti oikeuskanslerin mielestä kaikki oli kunnossa.
Rakennustarkastajalla oli oikeus antaa tällainen kehotus. Pyyntö oli asian valmistelua eikä vielä hallintopäätös. Kuitenkin tähän samaan paperiin kirjoitettiin lisäksi, että rakennus oli käyttökiellossa siihen saakka, kunnes rakennuslupa on haettu ja rakennus hyväksytty loppukatselmuksessa.
Oikeuskanslerin mukaan tämä ei enää ollut pelkkä ystävällinen kehotus tai lain sisällön selostamista. Käyttökiellon asettaminen oli viranomaisen antama velvoittava päätös. Sillä oli siis välitön vaikutus kiinteistön omistajan oikeuksiin.
Kaupunki ei mielestään ollut tehnyt asiassa hallintopäätöstä lainkaan. Sen mukaan kyse oli vain kehotuksesta ja käyttökiellon mainitseminen perustui suoraan silloisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 153 §:ään.
Oikeuskanskeri totesi ratkaisussaan, että tämä ei käy.
Siksi omistajaa ei kuultu, päätöksestä ei annettu muutoksenhakuohjeita, eikä asiaa muutenkaan käsitelty velvoittavana hallintopäätöksenä. Oikeuskansleri sanoi ratkaisussaan, että tämä ei käy. Ensinnäkin käyttökielto oli hallintopäätös, vaikka paperin otsikkona oli kehotus. Kieltoon ei myöskään tarvitse liittää uhkasakkoa.
Hallintopäätöksen oikeudellinen luonne ei siis ratkea sillä, miksi viranomainen itse paperiaan kutsuu. Koska kyseessä oli velvoittava päätös, omistajaa olisi pitänyt kuulla ennen päätöksentekoa, päätös olisi pitänyt perustella, ja mukaan olisi pitänyt antaa oikaisuvaatimusohje tai valitusosoitus.
Toiseksi kaupunki vetosi väärään pykälään. MRL 153 § koski sitä, että rakennusta ei saa ottaa käyttöön ennen loppukatselmuksen hyväksyntää. Oikeuskansleri totesi, että tämä pykälä ei ole kaupungin antaman käyttökiellon oikeudellinen peruste.
Viranomaiset eivät osanneet lakipykäliä
Varsinainen käyttökielto olisi voinut perustua esimerkiksi toiseen pykälään, kuten MRL 166 §:n 3 momenttiin, jos sen edellytykset olisivat täyttyneet. Oikeuskansleri ei kuitenkaan ottanut kantaa, olisiko rakennuksen kieltämiselle sinänsä ollut asialliset perusteet.
Kolmanneksi oikeuskansleri huomautti, että lapun lähettäneellä rakennustarkastajalla ei edes ollut kaupungin hallintosäännön perusteella toimivaltaa tehdä tällaista käyttökiellon asettamispäätöstä.
Kaupunki väitti rakennustarkastajalla olevan riittävä toimivalta, mutta ei pystynyt yksilöimään hallintosäännöstä sitä kohtaa, johon toimivalta sitten perustui. Oikeuskansleri tarkasti hallintosäännön ja totesi, että 166 §:n mukaista toimivaltaa ei ollut, eikä sellaista oltu siirretty johtavalle rakennustarkastajalle esimerkiksi delegointipäätöksellä.
Oikeuskansleri Janne Salminen päätyi muistuttamaan Jämsän kaupunkia hallintosäännön toimivaltarajojen sekä hallintolain noudattamisessa. Hän nosti erikseen kuulemisen, päätösten perustelemisen, muutoksenhakuohjeiden antamisen ja oikean normipohjan käyttämisen, joiden pitäisi olla arkipäivää ja perustyötä julkishallinnon parissa.
Lähde: Oikeuskansleri
Voit lisätä Staran Googlen ensisijaiseksi lähteeksi klikkaamalla tästä ja ruksittamalla laatikon. Voit myös lukea lisää tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten Jämsä, laki, oikeus tai laajemmin samasta aihealueesta Uutiset -osioistamme.
