Tuhat vuotta vanhan kirjan sivu voi kertoa paljon muutakin kuin sen, mitä sille on kirjoitettu. Tutkijat ovat nyt löytäneet keskiaikaisten käsikirjoitusten sivuilta lampaiden isorokkoviruksen DNA:ta. Löytö kuulostaa erikoiselta.
Miten virus on voinut säilyä kirjan sivulla tähän päivään saakka? Ehkä asian ymmärtää paremmin jos tietää, että keskiajalla kirjojen sivut valmistettiin eläinten nahoista.
Lampaan isorokkoviruksen jäänteitä
Pergamentiksi kutsuttua kirjoitusmateriaalia tehtiin muun muassa lampaiden, vuohien ja vasikoiden nahoista. Jos eläin oli saanut tartunnan ennen kuolemaansa, niin viruksen DNA:ta saattoi säilyä myös sen nahassa. Sitä kautta virus oli valmiissa kirjassa jopa vuosisatojen ajan.
University College Dublinin johtama kansainvälinen tutkijaryhmä onnistui nyt hyödyntämään tätä tietoa selvittäessään lampaiden isorokon historiaa. Tutkimus julkaistiin Science Advances -tiedelehdessä.
Tutkijat ottivat näytteitä useista vanhoista käsikirjoituksista. Mukana oli esimerkiksi noin tuhat vuotta vanha York Gospels -evankeliumikirja. Lisäksi analyysiin pääsi Corpus Glossary, joka kuuluu varhaisimpiin englanninkielisiin sanastoihin. Näytteistä etsittiin lampaiden isorokkoviruksen perimää. Ja sitä myös löytyi.
Joissakin kirjoissa viruksen DNA:ta löytyi jopa useilta eri sivuilta. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, että tartunnan saaneiden eläinten nahkoja käytettiin pergamentin valmistamiseen. Vanha kirja toimii siis eräänlaisena biologisena aikakapselina.
Keskiaikaiset kirjat eivät olleet tutkimuksen vanhimpia näytteitä.
Teksti kertoo siitä, mitä ihmiset halusivat aikanaan tallentaa. Vastaavasti itse pergamentti voi paljastaa tietoa eläimestä, jonka nahasta sivu valmistettiin.
Keskiaikaiset kirjat eivät olleet tutkimuksen vanhimpia näytteitä. Tutkijat analysoivat myös pronssikaudelta peräisin olevien lampaiden hampaita. Vanhimmat viruksen jäljet löydettiin Euraasian arojen muinaisista paimentolaisyhteisöistä. Näiden löytöjen perusteella lampaiden isorokko on kiertänyt karjalaumoissa jo yli 3 700 vuotta sitten.
Vanhoja virusnäytteitä verrattiin nykyisiin viruksiin. Tutkijat pystyivät siten tutkimaan, miten virus on muuttunut vuosituhansien aikana. Tulosten perusteella lampaiden isorokkoviruksen perimä näyttää pysyneen viimeisten vuosituhansien aikana varsin vakaana.
Lampaiden isorokko ei ole vain muinaisen maailman ongelma. Kyseessä on edelleen vakava ja erittäin tarttuva eläintauti. Se voi levitä nopeasti laumassa ja aiheuttaa suurta kuolleisuutta etenkin nuorille yksilöille.
Lisäksi tauti heikentää lihan, maidon ja villan tuotantoa. Lampaiden isorokko ei tartu ihmisiin. Tautia esiintyy Euroopassa tälläkin hetkellä. Tutkimuksen julkaisemisen aikaan tartuntoja esiintyi esimerkiksi Kreikassa.
Lähde: Science Advanced
Voit lisätä Staran Googlen ensisijaiseksi lähteeksi klikkaamalla tästä ja ruksittamalla laatikon. Voit myös lukea lisää tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten kirja, lammas, tutkija tai laajemmin samasta aihealueesta Uutiset -osioistamme.
