Suomalainen menestysyhtye Poets of the Fall käväisi syksyllä valloittamassa Suomen ja Euroopan lisäksi myös Intiaa. Reissu olikin menestys, sillä yhtye sai maassa paljon mediatilaa ja huimasti uusia faneja.

Poets of the Fallin Intian keikka järjestyi hieman yllättävältä taholta: vierailun alullepanijana toimi parikymppinen insinööriopiskelija, joka innostui bändin musiikista ja sai yliopiston johdon suostumaan keikkajärjestelyihin. Rahoitus kerättiin yliopiston lisäksi ulkopuolisilta tahoilta, bändin kanssa päästiin sopimukseen ja pian koko poppoo olikin pitkällä matkalla kohti Intian Kanpur-nimistä yliopistokaupunkia ja siellä järjestettäviä festareita.

Vaikka Intia tuntui aluksi oudolta valinnalta keikkakohteeksi, löytyikin sieltä mukavana yllätyksenä jo valmiiksi vankka fanikanta. Marko arvelee, että bändin videot olivat pyörineet maan kanavilla jo hyvän aikaa, sillä moni tunsi kappaleet entuudestaan. Lisäksi vanha kunnon Max Payne 2 -peli oli tehnyt tehtävänsä: sen tunnaribiisin myötä moni oli bändin löytänyt ja yhtyeen levyt sen seurauksena hankkinut.

Rautateiden ihmeitä

Matka oli pitkä. Bändi lensi Suomesta ensin Delhiin, jossa Suomen suurlähetystö ystävällisesti tarjosi muusikoille majoituksen yön ajaksi. Sieltä matka jatkui junalla kohti Kanpuria.

– Aamuvarhaisella herättiin, ja oltiin vielä ihan shokissa matkasta ja kaikesta, sitten törmätään jättimäiselle asemalle. Oli sekin kokemus sinänsä. Varmaan viiskyt raidetta vierekkäin, Kapu muistelee.

– Mä kattelin siellä jossain vaiheessa, että meidän ympärillä pyörii sellasia jamppoja, mietin että kohta varmaan katoo tavarat takaluukusta. Selvisikin, että ne oli kantajia, pieniä jätkiä, jotka heilauttivat valtavat laukut ja laatikot pään päälle ja kantoivat niitä ketterästi siellä väenpaljoudessa, Marko hämmästelee.

– Junamatka oli myös aika hämmentävä. Oli hyvä, kun sata metriä sieltä juna-asemalta alkaa näkyä raiteiden varrella ihmisiä aamutarpeillaan. Se jatkui sen viis ja puol tuntia ne niin sanotut maisemat, että aina viidenkymmenen metrin välein joku kyykki pellolla. Ja se, että lapset leikkii jossain lantakasassa alasti sikojen kanssa.

Pojat päivittelevät myös intialaisten asumuksia, pelleistä rakennettuja laavuja ja raunioiksi sortuneita taloja koteina. Samaa havinaa löytyi myös keikkapaikalta.

– Meidän esiintymislavaan oli rakennettu hieno catwalk, missä pääsi juoksemaan ympäri ja yleisön keskelle, mutta ne tukipuut siellä alla oli sellasia käsivarren paksuisia keppejä. Tuntui siltä, että jos siihen kävelee päälle, niin se pettää välittömästi. Mutta siinä kävi sitten ennen keikkaa joku kahdeksan jätkää hyppimässä tasajalkaa testiksi, eikä sortunut!

Lähes vankeina kampuksella

Majoitus yliopiston kampuksella sisälsi viimeisen päälle hyvää palvelua. Niin hyvää, että bändiltä vaati välillä varsin pitkää pinnaa rauhallisen oleskeluajan puuttuessa kokonaan.

– Sitä siellä ei ollut ollenkaan. Ei saanut edes tiskata itse. Pyysi jotain saippuaa tiskaamiseen, että olis hoitanut sen itse, niin eikö sieltä ramppaa jotain jamppaa hoitamaan hommaa.

– Kyseltiin ruokaa, niin kohta sieltä toi seitsemän ihmistä kahta kassillista, Kapu hekottelee.

– Eivät ne varmaan viikkoon nukkuneetkaan, kun olivat niin tohkeissaan meidän siellä olosta. Välillä siellä huoneessa oli yhtä paljon ylimääräistä väkeä kuin meidän bändillä oli mukana kokonaisuudessaan. Eivätkä ne lähteneet pois! Siinä sitä sitten ihmeteltiin, kun vielä kolmen aikaan yöllä oli vieraita seuraa pitämässä, Marko kertoo hämmentyneenä.

Johtuukohan se nimenomaan siitä kulttuurista vai olikohan porukalla vaan mukava fiilis hengata bändin seurassa?

– Kyllä se palvelukulttuuri asiaan vaikuttaa, niille on ikään kuin kunnia-asia se, että vierailla on kaikki hyvin ja koko ajan kaikkea saatavilla vaikka puitteet olis kuinka vaatimattomat, Kapu miettii.

– Me asuttiin kahdessa eri talossa ja siinä oli välillä matkaa joku 300 metriä. Kun yritti kävellä sinne toiselle talolle, niin välittömästi oli taksikuskit tarjoamassa kyytiä. Ne kuljettajat odottivat siellä koko yön ja valvoivat, että jos vaikka sattuis olemaan tarvetta! Marko ihmettelee huvittuneena.

– Ja kun yritti kaupungille vaikka pitsaa lähteä hakemaan, niin sieltä tuli joku sanomaan että ”no no no, we’ll get them for you!”. Käytännössä oltiin siis melkein vankeina siellä.

– Kampusalue oli kuitenkin siisti ja turvallinen, ei siellä mitään turvallisuusriskejä olis sitä 300 metrin matkaa kävellä. Piti välillä erikseen vakuutella, että kyllä me voidaan tästä kävellä.

– Joo, siellä oli muurit ympärillä ja niiden päällä piikkilankaa ja lasinsiruja sun muuta. Pihalla kulki jatkuvasti aseistetut vartijat, Marko muistelee.

Britneyn kanssa otsikoissa

Bändin vierailu ylitti uutiskynnykset Intiassa. Telkkarista saattoi bongata uutisen Britney Spearsista ja heti perään jutun Poets of the Fallista. Myös Intian valtakunnallinen musiikkikanava VH1 näyttää bändin videoita kansalle ahkeraan.

– Yksikin porukka teki haastattelua jollekin yliopistokanavalle, joka näkyy kaikissa yliopistoissa. Ne oli tulleet Intian eteläkärjestä tonne pohjoiseen meitä kuvaamaan, Marko hämmästelee.

– Heti keikan jälkeenkin iskettiin varmaan parikymmentä mikkiä ja telkkarikameroita ympärille, juuri kun olis tarvinnut hetken sitä omaa rauhaa ja hieman happea. Hirvee meteli, ja kun kaikki puhuu englantia sillä Intian aksentilla. siinä yritit sitten ottaa selvää, että mitähän toi jätkä mahtoi kysyä, Marko muistelee.

– Haastattelujen jälkeen meidän oli tarkoitus mennä sinne vähän matkan päähän jakamaan nimmareita, mutta ei me koskaan päästy sinne asti. Sitä jengiä vaan tuli joka puolelta, jossain vaiheessa olin aivan sumpussa joku epämääräinen lappu ja kynä kädessä, enkä mahtunut enää kunnolla kirjoittamaan, Marko hämmästelee nauraen.

– Ihmiset kirjaimellisesti kiipeilivät toistensa yli. Kattelin jossain vaiheessa ylöspäin ja tajusin, että joku jannu kurkkii mun pään päältä kädet mun hartioilla! Mutta järkkärit sai ne kyllä sitten ihan nätisti väistämään, kun meidän piti päästä pois.

Pommeja ja pomppimista

Sitten siihen tärkeimpään eli keikkaan. Siellä oli ilmeisesti ihan mukava soittaa, kun musiikki oli jo osalle ihmisistä tuttua?

– Oli joo, hieno meininki! Mä näin varmaan meistä sitä eniten, kun pääsin siihen catwalkille. Se oli samantapainen tapahtuma kuin suomalaiset festarit, ja ihan täynnä se mesta. Ja ne ihmiset hyppi! Se oli niin villin näköstä, kun joka biisin aikana sama meno, jopa silloin kun soitettiin Stay (hidas kappale), niin jokaikinen vaan hyppi korkealle ilmaan, Marko innostuu.

– Ja jengi lauloi biisejä mukana, siellä ne suu pitkänä veti jotain Late Goodbyeta, jopa keikan aloitusbiisi Fire näytti olevan tuttu.

– Tekniikka ja kaikki siellä toimi yllättävän hyvin. Vaikka kaikki sähköt oli vedetty vähän miten sattuu – ei varmasti muuten Suomen sähkötarkastuskeskus niitä hyväksyisi – niin äänentoisto toimi loppujen lopuksi varmaan paremmin kun Suomessa. Paljaita sähköjohtoja siellä täällä, katottiin että siinä se äänentoisto menee, Kapu naureskelee.

– Ilotulitukset oli makeita! Oli pommia ja lieskaa. Jossain vaiheessa kuului pamaus, jota ihmettelin, niin sieltä meidän takaa taivaalle ammuttiin raketteja. Niitä tuli monta kertaa, oli ihan suunniteltu biisien mukaan, Marko hehkuttaa.

– Se jätkä oli ihan fiilareissa itse, tuli heti keikan jälkeen juttelemaan että ”fireworks, you like? You like? I did them, me!” ja tunki käyntikortteja käteen.

– Täällä kun on tottunut, että paloturvallisuus ja määräykset on niin tiukkoja, että pitää olla lieskojen ympärillä niin ja niin paljon tilaa. Siellä ei kyllä tämmöisistä ollut tietoakaan, Kapu nauraa.

– Joo, jengi vaan lakosi siltä kohtaa, mistä ne pommit tuli päälle. Menivät vaan pari metriä taaksepäin tarvittaessa.

Koko reissu ja meininki siellä kuulostaa kyllä hienolta. Olisiko suosiossa kyse siitä, että bändi tulee niin kaukaa pohjoisesta ja mielenkiinto olisi herännyt sen myötä?

– Niin, onhan siinä vähän sitä, että Intiassa on ehkä vielä uutuudenviehätystä länsimaista musiikkia kohtaan.

– Eiku me ollaan niin hyvii! Kapu nauraa.

– Mutta kyllä ne, jotka meidät tietää, vissiin meistä myös tykkää, Marko summaa.

Poets of the Fall -yhtyen matkassa oli myös MTV-musiikkikanavan kuvausryhmä Axl Smithin johdolla. Reissusta nähdään siis lähiaikoina myös televisiomateriaalia kyseisellä kanavalla.

Teksti: Tiia Öhman

Kuvat: Poets of the Fall, Sami Peura ja Hannu Tuomola.