Haastattelussa Eva & Manu

Haastattelut · Anna Poikkimäki

Suomalais-ranskalainen folk-popduo Eva & Manu on esikoisalbuminsa julkaisun jälkeen noussut kotimaisen yleisön suosimaksi kokoonpanoksi. Levy näki päivänvalonsa viime vuoden elokuussa, ja siitä lähtien parin arki on kulunut ahkeran keikkailun parissa.

Yhtye nähtiin kesällä muun muassa Pori Jazzeilla. Stara tapasi yhtyeen Eva Louhivuoren ja Emmanuel ”Manu” Laudicin haastattelun merkeissä. Kaksi vuotta yhdessä keikkaillut pari on päässyt urallaan hyvään esiintymistahtiin. Artistit kertoivat tehneensä kesän aikana pari keikkaa viikossa, mikä on heidän mukaansa hyvä tahti.

– Tämä on ollut tällaista toukokuusta lähtien. Olemme olleet onnekkaita, koska jokainen keikka on ollut erilainen. Provinssirockissa oli hyvän kokoinen lava, 2.000 – 3000 ihmistä. Emme ole koskaan tehneet näin isoa keikkaa kuin Pori Jazzeilla. Vaikea sanoa kuinka paljon ihmisiä oli paikalla, koska he olivat levittäytyneet niin laajalle alueelle, kertasi Manu.

– Oli todella tuulista. Jossain vaiheessa mietin lavalla, että miksi en kiinnittänyt hiuksiani ylös. Sain nimittäin hiuksia kurkkuun, nauroi Eva.

Pari puhui soljuvasti toistensa lauseita täydentäen. Yhdessä Eva ja Manu ovat olleet jo neljän vuoden ajan, joten toisen elämäntapa on tullut tutuksi. Kokonaisuudesta on muotoutunut jotain toimivaa, ja yhteisen synergian näkee myös lavalla.

– Eilen oli upeat häät. Se ei ole aina niin, joskus ihmiset käyttäytyvät hullusti. En sanoisi, että häät ovat paras keikkaympäristö. Katetut keikkapaikat ovat parhaimpia, koska ne sopivat musiikille ja haluamme saada yleisön kanssa kontaktin, pohdiskeli ranskalainen Laudic.

– Haluamme saada heidät taputtamaan, tanssimaan ja kiljumaan. Se on vaikeampaa, kun ihmiset nauttivat auringosta. Heitä ei voi pyytää lopettamaan sitä, mitä he tekevät. Isossa paikassa on kyse enemmän lauluista, pienissä yleisön kanssa kommunikoimisesta.

”Hullua miten paljon suomalaiset juovat alkoholia”

Eva otti puheeksi esiintymisjännityksen. Hän kertoi joskus hermostuvansa erityisesti pienistä, intiimeistä keikoista, koska niissä yleisö tulee esiintyjiä lähelle.

– Tuntuu, että he näkevät kaikki pienimmätkin liikkeeni. Suuremmilla lavoilla yleisö vain siinä ja kun he ovat laajemmalla alueella, ei ehkä jännitä niin paljon. Tunnen joskus oloni hermostuneeksi yllättävissäkin paikoissa, joissa jännitystä ei edes odottaisi tulevaksi. Joskus alussa en ollut yhtään jännittynyt ekoista keikoista. Välillä jännittää, jos on vähän väsynyt.

Louhivuoren kumppani puuttui pian puheeseen.

– En ollut jännittynyt tämän päivän keikasta. Minua vain stressasi, koska en ehtinyt tehdä kaikkea ajoissa, mitä olisin halunnut tehdä. Meidän piti huolehtia monesta asiasta. Kyse on enemmän organisoimisesta, kertasi Manu.

Harvalla pariskunnalla asiat menevät niin hyvin yksiin kuin Eva & Manu -yhtyeen taiteilijapariskunnalla. He kertoivat käytännössä tekevänsä paljon asioita yhdessä arkirutiineista laulujen sanoituksiin ja keikkailuun. Lyriikat syntyvät Emmanuelin mukaan luonnollisesti yhdessä eletystä ja koetusta elämästä.

– Meillä on todella henkilökohtaisia kappaleita esikoislevyllä, joissa oli eri prosesseja. Teimme ne loppuun yhdessä. Tulevalla albumilla pyrimme tekemään laulut yhdessä alusta loppuun saakka. Kirjoitan pienen idean ja näytän sen Evalle. Hän muuttaa siinä jotain ja antaa sen minulle. Lisään siihen jotain.

– Meillä kestää yleensä kauan kirjoittaa kappaleita. Tällä hetkellä meillä on valmiina paljon laulujen aloituksia ja osia, jotka tulevat albumille.

Rakastavaiset kävivät ensimmäisellä albumillaan läpi parisuhdettaan muun muassa If Only -kappaleella. Uudella levyllä teemat kertovat elämässä tapahtuneista muutoksista, ja muun muassa siitä, miten Manu on sopeutunut uuteen kotimaahan.

– Luulen, että monet kirjoittamani laulut tulevat kertomaan Suomeen muuttamisesta. Se on isoin asia, joka on tapahtunut elämässäni lähiaikoina. Yhdessä asuminen on myös yksi teema. Luulen, että tekstit syntyvät luonnostaan. Kirjoitamme edelleen suhteestamme, kokemuksista ja ihmisistä ympärillä.

– Suomessa on mukava asua. Minulla on ollut hauskaa. Asumme Nurmijärvellä maaseudulla. Puhuin tänään espanjalaisen naisen kanssa ennen keikkaa, ja hän sanoi, että on hullua miten paljon suomalaiset juovat alkoholia. Se on totta.

– Kesällä asiat liittyvät paljon juomiseen, enkä ole tottunut siihen. Menen itse yleensä uimaan tai hengailen kavereiden kanssa, eikä siinä ole niin paljon kyse ryyppäämisestä. Tuon tavan oppimisessa on vielä tekemistä.

– Taidat itse asiassa pitää joskus Suomesta paljon enemmän kuin minä, kommentoi Eva väliin.

– Itse haluaisin välillä muuttaa jonnekin muualle, kuten Berliiniin.

Manu nyökkäili hyväksyvästi.

– Yritän nähdä kaiken hyvät puolet. On mahdollista, että jossain vaiheessa muutan takaisin kotiin Ranskaan. Vaikka paikka olisi todella kaunis, koti on kuitenkin koti. Nyt tämä on paras paikka, jossa voisin olla. Rakastan tapaamiani ihmisiä ja keikkailua.

”Käymme toistemme hermoille jatkuvasti”

Monet tahot ovat tällä hetkellä kiinnostuneista yhteistyöstä maanläheistä ja herkkää musiikkia soittavan kokoonpanon kanssa. Näin Eva kommentoi bändin kokemaa nostetta.

– En ole hirveästi ajatellut sitä. Menen vain virran mukana. Olen tietenkin ollut todella onnellinen siitä. Tuntuu, että aina jotain uutta tapahtuu ja meitä halutaan joka paikkaan. Uusia yhteistyömahdollisuuksia tulee.

– Joskus minulle iskee päälle todella suomalainen asenne – kun menee niin hyvin, niin koska se kökkö sataa niskaan? Kaikki on kuitenkin mennyt mahtavasti. Meillä on oma keikkamyyjä Saksassa ja kaikki näyttää sielläkin suunnalla todella lupaavalta.

Pari pysyy tulevan toisen levyn musiikista hiljaa. Manun mukaan kaikki on vielä niin luovassa tilassa, että mitä tahansa saattaa tapahtua. Mies vitsaili elektroalbumista, mutta vakavoitui sitten, ja kertoi haluavansa tehdä tulevaisuudessa rokahtavampaa musiikkia Queens of the Stone Age -yhtyeen tyyliin.

Neljän vuoden yhdessäolo näkyi muusikkojen luontevuudessa, eikä pari voinut olla kiusoittelematta toisiaan haastattelunkaan aikana. Heidän mukaansa yhteistä vuosipäivää tullaan viettämään keikalla.

Mitään sokerisia lempiväisiä Eva ja Manu eivät ole, sillä pari tunnustaa olevansa toisilleen välillä raa’ankin rehellisiä – varsinkin mitä tulee taiteeseen. Omia ajatuksia ei peitellä, ja siitä syntyy ajoittain myös riitoja.

– Käymme toistemme hermoille jatkuvasti. Bändi on jo tottunut siihen. Riitelemme paljon, mutta se on myös hyvin puhdasta. Sanomme suoraan ajatuksemme ääneen. Emme pidä mitään sisällä, kertoi Eva, ja päästi Manun ääneen.

– Asiat ovat ehkä siksi menneet niin nopeasti, koska teemme paljon asioita itse. Huolehdimme monista asioista. Se käy stressaavaksi.

– Käymme toistemme hermoille tästä asiasta. Hyvä asia Evassa on se, että hän on kärsivällinen. Ainakin minun suhteeni. Voin olla pahalla tuulella, ja hän on yleensä ystävällinen ja auttavainen. Hän auttaa paljon matkustamiseen ja laulamiseen liittyvissä asioissa. Ilman Evaa olisi todella vaikeaa, hän on kuin valmentajani.

Pari vaihtoi lämpimän hymyn.

– Meillä on aina toisemme. Joillain keikoilla Manulla on ollut ongelmia äänen kanssa. Hänen ei tarvitse kuin katsoa minuun, ja tiedän, että voin ottaa vetovastuun ja laulaa vähän enemmän. Hän voi lepuuttaa ääntään. Meidän ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, katsomme vain toisiamme ja tiedämme, mitä pitää tehdä. Tunnemme toisemme niin hyvin. Se tekee esiintymisestä helppoa.

Mielipide-eroista ei kuitenkaan päästä mihinkään. Ruokapöydässä parilla on eri herkut, kun Eva on vegaani ja Manu taas syö lihaa. Riidat syntyvät kuitenkin vähemmän pinnallisista asioista. Usein pari saa aikaan keskustelua tehtävien jakamisesta.

– Työskentelemme eri tavalla. Manu on kamalan tarkka. Hän haluaa tehdä kaiken nopeasti ja stressata vähän. Minä olen erilainen, haluan ottaa rennosti ja saan samat tulokset aikaan. Välillä se on hankalaa, kun kehotan ottamaan kupin teetä ja rentoutumaan. Hän taas hoputtaa tekemään nopeammin.

– Olen työskennellessäni zen-tilassa. Saatan ratsastaa hevosellani ja tulla sitten takaisin tekemään juttuja. Saan kuitenkin aikaan samat tulokset. Riitelemme välillä, kun minun on pakko sanoa hänelle, että hitto, rentoudu nyt kerrankin! Nauroi Eva.

”Välillä keikkailukin voi tuntua lomalta”

Laudicin mukaan pieni stressi parantaa usein hänen työtulostaan. Hän kertoi stressanneensa usein kouluaikoinaan opiskeluista ja tehneensä sillä lähipiirinsä hulluksi. Myöskään suoraa puhetta ei parin väliltä puutu.

– Riitelemme välillä siitä, että kirjoitan blogin ja näytän sen Manulle. Olemme joskus aika kovia toisillemme. Hän saattaa sanoa yhtäkkiä, että tekstini on hänen mielestään täyttä paskaa. Se on koomista. Olen itsekin sellainen.

Tästä aiheesta Manukin oli samaa mieltä.

– Emme kiertele asioiden ympärillä, vaan sanomme suoraan. Jos kirjoitan jotain musiikillista ja se on paskaa, Eva kertoo sen minulle. Voin tehdä jonkun melodian ja rakastan sitä. Sitten Eva sanoo, että onpa se kulunut ja kliseinen.

– Hän sanoo sen vain, jos hän todella tarkoittaa sitä. Emme loukkaa toisiamme tahallamme. Suurimmaksi osaksi pidämme toistemme työstä. Jos en pidä jostain Evan tuotoksesta, selitän hänelle miksi se ei miellytä, kertoi Manu.

– Suutun silti joka kerta, myönsi Eva virnistellen.

Eva ja Manu osaavat sopia riitansa. Heidän mukaansa paras asia pattitilanteessa on ottaa sopivasti etäisyyttä toiseen, minkä jälkeen yhteistyö sujuu jälleen mutkattomasti.

– Jompikumpi päätyy yleensä tekemään työn. Päätän, että minä teen sen, tai Eva tekee sen. Emme tee asioita vähään aikaan yhdessä. Pieni etäisyys auttaa. Saamme tilaa. Se rentouttaa, vastasi Manu.

Artistit kertovat nauttineensa kesästä, vaikka varsinaista lomaa he eivät ehdikään viettämään lämpimien kuukausien aikana kuin viikon. Välillä keikkailukin voi tuntua lomalta, mikäli laulajat pääsevät esiintymään aurinkoisen taivaan alle.

– Tällä viikolla meillä on yksi viikko lomaa. Juttelin juuri eräälle ihmiselle, ja minusta Jazzitkin ovat ikään kuin lomaa. Puoliksi lomaa, puoliksi töitä. Aurinkoa ja ihmisiä, hymyili mies.

– Minulle työjutut ovat työtä, olen siinä moodissa. Oikea loma on lokakuussa. Kuuntelen varmaan lomalla Daft Punkin albumia. Vietämme loman eri paikoissa, Manu menee Ranskaan ja minä Espanjaan. Vietämme molemmat aikaa perheidemme kanssa, kertoi Eva Louhivuori Staralle.

Anna Poikkimäki

Uusimmat