Säännöllinen liikunta voi tarkoittaa esimerkiksi päivittäin tehtyä kävelylenkkiä, kotijumppaa tai järviuintia. Jos haluaa toteuttaa toiminnallisempaa urheilua, tarvitsee harrastuksen osaksi usein jonkinlaisia välineitä tai esimerkiksi kuntosalijäsenyyden. Kaikilla ei ole tähän varaa.

Liikuntaharrastuksen tukeminen olisikin yksi helpoimmista tavoista välttää tulevaisuuden sairauspoissaoloja. Tutkimuksen tulosten mukaan terveyden kannalta liian vähän liikkuvan kustannukset keski-iässä ovat vuositasolla 200 eurosta 500 euroon suuremmat kuin riittävästi liikkuvalla. Kustannuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi yksilön menettämiä ansiotuloja, jotka ovat seurausta pitkistä sairauspoissaoloista tai työkyvyttömyyseläkkeistä.

Ero toteutuneissa kustannuksissa vuosina 2012–2020 paljon liikkuvan ja vähän liikkuvan välillä oli keskimäärin 4.300 euroa. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 480 euroa. Mikäli kustannukset laskettiin eläkeikään asti, ero paljon liikkuvan ja vähän liikkuvan välillä oli yhteensä jo lähes 9.000 euroa. Yksilötason kustannusten ohella työstä poissaoloista aiheutuu kustannuksia myös työnantajalle ja yhteiskunnalle.

Tutkimus on osa SEPAS-hanketta, jossa selvitetään vähäisen liikkumisen ja paikallaanolon kustannuksia yhteiskunnalle, työnantajalle ja yksilölle. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Oulun yliopisto, ODL Liikuntaklinikka sekä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu.