Stara Lauri Maijala

Haastattelut

Juoppohullun päiväkirja: Haastattelussa Juha Vuorinen ja Lauri Maijala

Kirjailija Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja on suomalainen menestystarina. Nettiportaalissa alkanut kirjoittelu synnytti lopulta romaanin verran materiaalia, jonka tekstin isä julkaisi aluksi omakustanteena vuonna 1998. Räävitön tarina on sittemmin levinnyt peruuttamattomasti suomalaisiin koteihin ja ottanut paikkansa kansan kirjahyllyjen syvistä riveistä.

Kalliossa asuvasta kolmikymppisestä rapajuoposta, Juha Bergistä, kertova tarina on nyt saanut jatkoa elokuvaversiosta. Lauri Maijalan ohjaama Juoppohullun päiväkirja -elokuva saa ensi-iltansa tänään 28. joulukuuta.

Stara tapasi juoppohullun isän Juha Vuorisen ja ohjaaja Lauri Maijalan hieman ennen elokuvan ensi-iltaa. Ensin annoimme elokuvan tuottajanakin toimineen Vuorisen kertoa, mikä saa terveen ihmisen kirjoittamaan ”Juoppiksen” kaltaisen ronskin teoksen.

– Ei varmasti tervettä ihmistä saakaan. Mä pidän edelleen tiukasti kiinni siitä, että tää on kosminen tilaustyö. Silloin, kun mä aloin kirjoittamaan tätä, niin kolme toisistaan tietämätöntä tahoa hoputtivat mua, että ala kirjoittamaan nettisaitille. Sanoin aluksi, ettei mulla ole aikaa, Juha Vuorinen kertoi Staralle.

”Elämässä on kaksi tärkeää asiaa”

Vastusteluistaan huolimatta Vuorinen innostui kirjoitusprojektista – osaksi näyttelijä Tarmo Mannin kannustuksen ansiosta. Tämän jälkeen juoppohullun isä eksyy hieman aiheesta ja huomauttaa Mannin ja ohjaaja Lauri Maijalan samankaltaisuudesta. Hän äityykin ylistämään miehiä vuolaasti.

– Molemmissa on uskomaton jättiläispersoona, jonka sisällä kumisee valtava buddhalainen viisaus. Se pystyy muuttamaan kaiken nauruksi. Elämässähän on kaksi tärkeää asiaa – tämä on buddhalaista viisautta. Ne ovat rakkaus ja huumori. Ne ovat sekä Tarmo Mannissa että Lauri Maijalassa. Minä olen näiden molempien oppipoika, toteaa kirjailija pilke silmäkulmassa.

– Lopeta jo, pyytää vieressä istuva ohjaaja Lauri Maijala naureskellen.

Juha Vuorinen lopettaa, mutta ei vaikene. Juoppohullu-kirja sai ilmestymisensä jälkeen siivet selkäänsä, ja kirjailija tehtailee parhaillaan jo viinaanmenevän teoksen viidettä osaa. Nyt mies kiteytti elämäntyönsä sanoman.

– Mä sanon, että vaikka kirjoitin siinä kirjaversiossa vaikeista ja kipeistä asioista, yritin silti pitää päällimmäisenä sen ajatuksen, että kyllä tästä selvitään. Tosin alkoholistille se on sellaista läheisten lisäksi itsensä pettämistä, mutta ainakin se on hauskaa katseltavaa elokuvassa ja luettavaa kirjassa. Näin meille on kerrottu, kertoo Vuorinen.

– Se on varmaankin Juoppohullun päiväkirja -tarinan menestyksen kulmakivi, että siellä on paljon asioita, jotka saavat ihmiset nauramaan. Jos se elämäntyyli näytettäisiin raaimmassa versiossaan, niin sehän ei kyllä ole hirveän hauskaa.

Valitettavasti myös omaelämäkerrallista ulottuvuutta

Tarinan päähenkilö Juha Berg kokee teoksessa monenlaisia vaiheita, ja päätyy humalahuuruissaan usein väkivaltaisiin tilanteisiin harrastamaan satunnaista seksiä tai tekemään vekkuleita kepposia rapajuoppojen ystäviensä Kristianin ja Mikaelin kanssa. Paljonko Juoppohullun päiväkirjassa on omaelämäkerrallista ulottuvuutta?

– Mä oon Laurilta kysyny, että miten se on elänyt, vitsailee Vuorinen, mutta vakavoituu sitten.

– Kyllä siellä on, valitettavasti. Mun menneisyydessä on paljon sellaisia asioita, että jos olisin kirjoittanut ne tuohon teokseen, niin ehkä tämä elokuva ei olisi komedia-kategorian alla. En tiedä, että häpeänkö niitä. En mä niistä ainakaan ylpeä ole, kertoo mies.

– Se, että siitä kaikesta sekoilusta on selvinnyt hengissä, niin kyllä se on pikkuisen paksumman sokkelin mun alle valanut. Jos vertaa siis sellaiseen ihmiseen, joka on elänyt ihan turvallista, rauhallista kahdeksasta neljään -elämää ja katsonut sen Napakympin lauantaina, kommentoi kirjailija.

– En väheksy sellaisia ihmisiä, mutta kun tuosta myllystä selviää, niin kyllä se tuo automaattisesti tietyn vahvuuden omaan työkaluvalikoimaan. Pystyy nauramaan aika uskomattomille asioille ja tajuaa, etteivät ne ole niin hirveitä kuin aluksi kuvittelee. Oon joutunut joskus tosi tiukkaan paikkaan elämässäni ja tajunnut, että huumori on ollut kyynelten läpi se juttu, joka on repinyt takaisin.

Rankkaan aiheeseen, suomalaiseen alkoholismiin, paneutuva teos herätti aikoinaan myös ohjaaja Lauri Maijalan huomion. Teatterikorkeakoulussa opiskeleva 26-vuotias lahjakkuus käsikirjoitti ja ohjasi Juoppiksen elokuvaversion elokuvadebyyttinään. Mikä sai miehen tarttumaan projektiin?

– Varmaan se, kun kysyttiin. Tehtiin ensin teatteriversio tästä Linna-teatteriin, ja jotenkin alusta lähtien Juha Vuorisen kanssa olemme ymmärtäneet toisiamme ja meillä on ollut sama käsitys siitä, mitä Juoppohullun päiväkirja itseasiassa on, kertoo Maijala.

– Sitten asiat kärjistyivät Aleksi Bardyn ja Juha Vuorisen perustamaan tuotantoyhtiön. Kysyttiin, että tuletko käsikirjoittamaan ja ohjaamaan. Aleksi sanoi hyvin varhaisessa vaiheessa, että ymmärräthän sinä Lauri, että elokuvan tekeminen on helvetin kallis harrastus, sanoo nuori ohjaajalupaus.

– Ja me maksamme sen, kommentoi Juha Vuorinen vierestä.

– 1.350.000 euron arvoinen ensimmäinen kosketus kameraan. Kyllä tällaisen rahamäärän käyttäminen tuntui niin karmaisevalta, että joutui ihan yleisen elokuvan tason nimissä miettimään, suostuisiko. Kuitenkin, kun asiaa ajatteli tarkemmin, niin harva jättäisi tällaisen tilaisuuden käyttämättä.

”Juha Berg on antisankarien antisankari”

Maijala kertoo saaneensa alusta lähtien tuottajatiimiltä tuen omalle taiteelliselle näkemykselleen. Onko Juoppohullun päiväkirjasta tullut ohjaajalle eräänlainen hengen eepos?

– Ei se välttämättä mikään mun Raamattuni ole. Minua kiehtoo, että minkä takia se on Suomessa niin suosittu. Ei suomalainen ihminen ole niin tyhmä, että se näkee vaan yksisilmäisen tavan lukea tekstiä. Ihan kuin Tuntemattomassa sotilaassa olisi kyse vain sodasta. Siinäkin on ideana sodanvastaisuus, kertoo Lauri.

– Sama juttu on Juoppohullun päiväkirjassa. Sitä luetaan naurun takia, mutta mikä siellä syvällä on? Se sattuu. Ihmisiltä puuttuu itsetunto ja tartutaan kansallishuumeeseen, alkoholiin. Suomessa on käsitelty paljon alkoholin käyttöä ja tehty elokuvia viinasta, mutta niin kauan pitää tehdä, kunnes joka ikinen perhe on ollut jollain tavalla kosketuksissa alkoholismin kanssa. Siinä mielessä tämä on muutakin kuin hyvin myyvä pokkari.

Näyttelijäkomistus Joonas Saartamo oli Laurin valinta elokuvan pääosaan, ja mies hoitaakin roolisuorituksensa varsin suvereenisti ärhentelevänä kolmekymppisenä rapajuoppona. Hahmon seikkailuilla on oma vankka fanikuntansa, joka pitää Juhaa eräänlaisena pienen ihmisen sankarina. Miten hänet näkee ohjaaja Maijala?

– Elokuvassa nähdään tietenkin mun ja Joonas Saartamon tulkinta tästä hahmosta – Juha Vuorinen voi olla samoilla linjoilla. Se on nuori ihminen täynnä energiaa, täynnä voimaa käsivarsillaan. Juha haluaa tehdä asioita. Sen isä on kuollut, ei oo töitä, mutta me ei anneta tällaisia ratkaisuja sille, miksi Juha juo, pohjustaa mies.

– Leffassakin Juha sanoo jossain vaiheessa, ettei hän osaa mitään. Ihminen elää nykyään maailmassa, joka perustuu siihen, että sun pitää olla erikoisosaaja kaikessa. Ei riitä, että olet vain sinä. Ihminen alkaa uskoa tähän. Jos sitä luomisvoimaa ei voi kanavoida mihinkään, esimerkiksi laittaa työhön, perheeseen tai vaikka postimerkkien keräämiseen, niin silloin juuri helposti tartutaan pulloon, ohjaaja lataa.

– Kehitetään itselle sellainen teko-machous, jolla piilotetaan sitä ajatusta, että pitäisi pystyä katsomaan peiliin. Tää meininki ei ole pelkästään Vaasankadun hiippareilla, vaan se on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Siten Juha Berg on eräänlainen antisankarien antisankari ja poikkeuksellinen hahmo.

”Oinaat ovat jumalan stand up -koomikkokokeita”

Juoppohullun päiväkirjassa on aineksia joulun ajan hittielokuvaksi. Kulttiklassikon luoja Juha Vuorinen osaa silti ennustaa löytyvän sellaistakin katsojakuntaa, johon ei viinankatkuinen huumoripläjäys uppoa.

– Tiedän jo sellaisia tilanteita – ihmiset, joilla on kovia kokemuksia alkoholismista läheisenä. He eivät myöskään tartu mun kirjoihin, koska he sanovat, etteivät halua enää käydä sitä samaa paskaa läpi. Tää elokuva voi olla sellaisille ihmisille aikamoinen kokemus. Mutta mä sanoisin, että se olisi myös terapeuttisesti loistava kokemus, kertoo mies.

– Kun ajattelen Juhaa hahmona, se on horoskooppimerkiltään Oinas. Oon ollut astrologiasta kiinnostunut kauan. Mun mielestä oinaat ovat jumalan stand up -koomikkokokeita, koska ne näkee itsensä suurina sankareina. Koko maailma pelastuu vain oinaiden kautta, väittää Vuorinen – itsekin horoskoopiltaan Oinas.

– Tosiasiassa olemme sankareiden karikatyyreja, mitä myös Juha on. Sehän on hirvittävän hassua, kun toinen kuvittelee olevansa ylivoimainen ja testaa omia rajojaan. ”Kyllä minä pystyn ryyppäämään, kyllä minä pystyn nussimaan…” Sitten jossain vaiheessa huomataankin, että liha ei ole paitsi heikko, se on myös löysä.

Moni Juoppohullun päiväkirja -teoksen fani jää varmasti kaipaamaan elokuvan jälkeen jatko-osaa. Vuorisen kynästä onkin seurannut Juhan tarinalle jatkoa runsaana virtana. Päätyykö mitään kuitenkaan jatkossa valkokankaalle?

– Olen sen jossain yhteydessä aikaisemminkin sanonut, että Lauri teki mulle katalan tempun. Hän teki elokuvasta niin hienon. Tuolle on mahdotonta ajatella jatko-osaa. Tai sitten sen jatko-osan pitäisi olla jotain aivan muuta, kuten joku musikaaliversio. Aivan jotain mielipuolista irtopääpeikko-osastoa, aprikoi Juoppohullun päiväkirjan isä.

– Muutenkin oli Laurilta ilkeä temppu mun elokuvatuottajan uralleni tehdä elokuvasta näin hieno. Nyt jos mä tuun seuraavaksi jollain ”Kristian muuttaa Kuubaan” -tyyppisellä riehakkaalla koko perheen komedialla esille, niin herää kysymys, että teen ensin Juoppiksen, ja sitten tollasen. Ihmiset miettii, että onko mulla rahat loppu – ei vielä, mutta pian on, virnuilee Juha Vuorinen Staralle haastattelun päätteeksi.

Anna Poikkimäki

Viihdeuutiset

Ohjaaja Juoppohullusta: ”Juha Berg on antisankarien antisankari”

28. joulukuuta saa Suomessa ensi-iltansa kovasti odotettu elokuvaversio huippusuosioon nousseista Juoppohullun päiväkirja -tarinoista. Elokuvan ohjaaja Lauri Maijala valitsi elokuvan pääosaan Joonas Saartamon, joka hoitaa roolisuorituksensa varsin suvereenisti.

Tarinoiden päähenkilö Juha Bergin seikkailuilla on oma vankka fanikuntansa, joka pitää Juhaa eräänlaisena pienen ihmisen sankarina. Miten hänet näkee ohjaaja Maijala?

– Elokuvassa nähdään tietenkin mun ja Joonas Saartamon tulkinta tästä hahmosta – Juha Vuorinen voi olla samoilla linjoilla. Se on nuori ihminen täynnä energiaa, täynnä voimaa käsivarsillaan. Juha haluaa tehdä asioita. Sen isä on kuollut, ei oo töitä, mutta me ei anneta tällaisia ratkaisuja sille, miksi Juha juo, Lauri Maijala kertoo Staralle.

– Leffassakin Juha sanoo jossain vaiheessa, ettei hän osaa mitään. Ihminen elää nykyään maailmassa, joka perustuu siihen, että sun pitää olla erikoisosaaja kaikessa. Ei riitä, että olet vain sinä. Ihminen alkaa uskoa tähän. Jos sitä luomisvoimaa ei voi kanavoida mihinkään, esimerkiksi laittaa työhön, perheeseen tai vaikka postimerkkien keräämiseen, niin silloin juuri helposti tartutaan pulloon, ohjaaja lataa.

– Kehitetään itselle sellainen teko-machous, jolla piilotetaan sitä ajatusta, että pitäisi pystyä katsomaan peiliin. Tää meininki ei ole pelkästään Vaasankadun hiippareilla, vaan se on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Siten Juha Berg on eräänlainen antisankarien antisankari ja poikkeuksellinen hahmo.