Jak & Daxter -parivaljakon Daxter nousee viimein Jakin varjosta, kun hän saa oman nimikkopelinsä. Tuloksena on tasohyppely, jonka grafiikka nousee lähes isoveljensä PS2:n tasolle ja tuntuu käsikonsolille erittäin laadukkaalta, eivätkä latausajatkaan ole kovin pitkiä.

Pelin äänet vakuuttavat heti alussa. Ensimmäinen äänessä oleva hahmo kuulostaakin aivan Sean Connerylta, mutta ei taida sitä kuitenkaan olla. Myös muu ääninäytteleminen on laadukasta. Pelin perusjuoni olisi kaivannut jonkinlaista terävöittämistä, sillä parin tunnin jälkeen hohto alkaa hiipumaan.

Daxterin ohjattavuus on hyvää keskitasoa. Positiivista ovat myös ”eläimelliset” liikkumistavat, kuten kiipeileminen ja seiniltä hyppiminen. Myös ajoneuvoilla ajaminen onnistuu. Pelihahmo on aika-ajoin hieman turhan lähellä kameraa, jolloin varsinainen pelimaisema jää näkemättä. Kameraa voi liikuttaa sivuttain, mutta eteen ja taakse zoomaaminen olisi helpottanut kovasti ympäristön hahmottamista.

Pelin pituus riittäisi pitkäänkin automatkaan, sillä kerättäviä kultamunia on 1.000 kappaletta. Ensimmäisen tunnin aikana niistä löytyi 5 prosenttia, joten Daxteria saa tahkota kiitettävän pitkään ennen läpi pelaamista. Pitkän päälle munien etsiminen ja itikoiden läimiminen alkaa kuitenkin puuduttaa, joten usean tunnin pelisessioita ei jaksa edes yrittää. Pieniä määriä kerrallaan nautittuna Daxter on mainiota ajankulua ja PSP-koneen parhaimmistoa.

Plussat



+ Näyttävä grafiikka



+ Äänet



+ Pelin pituus

Miinukset



– Zoomaus puuttuu



– Pitkät juoksuajat

Pisteet 4/5