Alkuvuoden suurin popsensaatio on Yhdysvalloissa ollut Ke$ha, eli Kesha Sebert, jonka Tik Tok -esikoissingle nousi jo viime vuonna maansa listaykköseksi. Sittemmin myös neitokaisen tuore esikoislevy Animal valloitti vuorostaan albumilistan ykköspaikan. Nyt levy julkaistaan viimein myös Suomessa.
Pääasiassa vanhan koulukunnan rockmusiikista itse pitävä Ke$ha on työstänyt levynsä kaikki kappaleet itse, vaikka niiden soundimaailma onkin pitkälti Lady Gagan ja Pinkin viitoittamaa electropoppia. Erittäin tarttuva hittiralli Tik Tok osoitti, että neitokainen osaa tehdä toimivaa tanssimusiikkia, mutta albumille vastaavia olisi kaivannut enemmänkin. Kokonaisuutena Animal ei nimittäin onnistu lunastamaan korkeiksi nousseita odotuksia.
Pelkkää juhlaa levy ei siis ole. Esimerkiksi levyn aloitusraita Your Love Is My Drug on puuduttava täyteraita ilman todellisia hittielementtejä. Stephen-kappaleen vokooderi ei riitä nostamaan sitäkään juuri keskivertoa paremmaksi, sillä lopputulos menee puuroksi. Selvästi parempi ote on esimerkiksi kappaleessa Blah Blah Blah, jonka tarttuva ja vauhdikas kertosäe nostattaa polvea kiitettävästi. Party At A Rich Dude’s House puolestaan jenkkirokkaa energisesti ja sisältää lisäksi tarttuvan kertosäkeen. Hittikamaa molemmat. Vauhdikasta electroa tarjoaa myös tanakkasoundinen ja hyvin rullaava Boots & Boys.
Ke$han livekeikoilla parhaiten toimiva kappale on Backstabber, mutta studiossa kappale on jostain syystä latistunut huomattavasti ja on nyt suorastaan tylsä. Take It Off on suorabiittistä eurooppalaista dancemättöä, joka saa toki polven nousemaan, mutta jotain jää vielä puuttumaan. Ysäripoljentoinen Kiss’n’Tell jatkaa biitillään samaa linjaa, mutta antaa enemmän tilaa laululle ja melodialle. Meno onkin heti toimivampi, mutta koukku on edelleen kateissa. Hungover on tunnelmallinen, mutta mitäänsanomaton slovariraita.
Levyn nimiraita Animal voisi olla esimerkiksi potentiaalinen euroviisuhitti. Blind tarjoaa tasapaksun ja keskivertaisen poprallin, jonka osa-alueet eivät kuitenkaan loista. Radiossakin jo jonkin verran soinut Dinosaur on viheltelyineen korni ja jäänyt soundeiltaan viimeistelemättömäksi. Dancing With Tears In My Eyes ei ole cover, vaan Pink-soundinen ja melodialtaan kaunis kappale, joka on potentiaalinen radioraita.
Ke$han levyn peruslinja menee vahvasti jenkkipopin puolelle, vaikka perusasetelma on electropoppia. Tämän genren levyissä lyriikoilla on harvoin merkitystä, mutta tällä kertaa niihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ne kertovat Ke$han omasta elämästä. Levyltä löytyy muutama potentiaalinen hittiraita, mutta muuten se yltää hädin tuskin keskivertoon sarjaan. Livekeikalla Ke$han materiaali toimi selvästi paremmin kuin levyllä.
Pisteet 3/5
Viihdelehti Stara tapasi Ke$han äskettäin Amsterdamissa. Lue haastattelu tästä tai katso haastattelu videona tästä.
