Jare & VilleGalle : JVG.fi -arvostelu

Albumit · Jocka Träskbäck

Jare & VilleGalle nousi vuosi sitten valtavaan kansansuosioon, kun sen Häissä-kappaleesta muodostui yksi vuoden suosituimmista kappaleista. Tänä keväänä yhtye nousi jälleen hittilistoille, kun Freemanin kanssa tehty Karjala takaisin oli MM-kisojen soitetuin kotimainen kisahitti. Nyt duo on saanut ulos uuden levyn.

Jare & VilleGalle vaihtoi matkan varrella nimensä muodoon JVG, jonka tuore levy on nimeltään JVG.fi. Albumi noudattelee pitkälti edeltäjänsä teemoja niin musiikillisesti kuin lyriikoidenkin saralla. Kokemus on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä levyn kevyen soundit on nyt hiottu paria kappaletta lukuunottamatta astetta pidemmälle kuin aiemmin. Levyllä kuullaan myös runsaasti vierailijoita, kun mukana ovat Freemanin lisäksi esimerkiksi Juno, Superjanne, Ruudolf ja Raappana.

Levy alkaa varsin laimeissa merkeissä, kun Vehkeet vaihtoon ja Töttöröö jäävät täytebiiseiksi. Kyl sä tiiät sisältää leppoisa kertsin, mutta kokonaisuus jää siinäkin ohueksi. Lyijyy jatkaa pääosin samoilla linjoilla, mutta kertosäe toimii hienosti. Sun stiflat lainaa soundimaailmansa tyylikkäästi 80-luvun lopun electrosta ja lyriikat viittaava samaan vuosikymmeneen. Kokonaisuus on hauska ja tyylikäs retroveto.

Levyn ylivoimainen ykkösraita on Kran Turismo, joka on takuuvarmasti yksi kesän 2012 virallisista kesähiteistä. Letkeä poljento kesäisillä lyriikoilla riittäisi hitiksi jo yksinkin, mutta kun päälle lisätään Raappanan esittämä ylivoimaisen tarttuva kertosäe, on kasassa viiden tähden kesärallatus. Kesähitin jälkeen jatketaan nopeatempoisella discopoljennolla biisissä Teemu ja Jari. Biisin kertosäkeessä on niin ikään selvää hittipotentiaalia.

Huikealla kasarisessiolla jatkaa myös Skimbaa, jonka electrosynat ja niihin yhdistetty JVG-flow saavat aikaan hienon kokonaisuuden. Jobeissa on hieman rauhallisempi mahtipontinen välisoitto, joka ei onnistu juuri säväyttämään. Levyn tummemmasta osastostsa vastaavat Hesast Stadiin ja Miesjuustot, joista ensinmainittu suuntaa soundillisesti hiphopin juurille. Molemmissa lopputulos jää tylsäksi. Soitellaan päättää levyn tyylikkäällä slovaritunnelmoinnilla.

Levyn ensimmäiset ja viimeiset raidat eivät juuri sytyttäneet, mutta kappaleiden todelliset helmet ovatkin tällä kertaa sijoitettu keskivaiheille. Levyltä lohkaistaan ainakin pari hittisingleä.

Pisteet 3/5

Uusimmat