Tamperelaisilla viihdeareenoilla kuultiin äskettäin naurunpurskahduksia, kun Tomaatteja, Tomaatteja -festivaalit keräsivät lauteille Suomen stand up -komiikan kärkinimet. Paikkansa ykköskaartissa on lunastanut myös komediavirtuoosi Ismo Leikola, joka nousi aikanaan Jyväskylän stand up -lavoilta koko kansan tietoisuuteen.

Stara oli paikalla katsastamassa illan stand up -keikkaa, jossa esiintyivät Leikolan lisäksi Arimo Mustonen, Joni Koivuniemi, Niko Kivelä ja Fred Cooke. Keikan jälkeen tapasimme Leikolan takahuoneessa. Muikeailmeinen Ismo valloittaa paitsi lavalla, myös kahdenkeskisessä juttuhetkessä.

Mies kiteytti haastattelussa stand up -komedian ytimen siihen tunteeseen, että mitä tahansa voi tapahtua. Hänestä lajissa on parasta yllätyksellisyys niin yleisölle kuin esiintyjälle. Aivan kaikkien laji nokkelien juttujen kertominen live-yleisölle ei kuitenkaan ole.

– On paljon hauskoja tyyppejä, jotka eivät ole lavalla hyviä. Stand up on kuitenkin omanlaisensa laji. Sitten on tyyppejä, jotka eivät ole yhtään hauskoja muuten, mutta he voivat olla hyviä stand upissa, kertoi Leikola Staralle.

”Ei tarvitse välttämättä olla kuvausryhmää”

Ismon faneja saattanee kiinnostaa kuinka parrakas hymysuu oikeastaan päätyi naurattamaan ihmisiä työkseen. Jos stand up -komiikka ei kerran ole kaikkien laji, täytyy henkilöllä kaiken logiikan mukaan olla jonkinlainen kiinnostus vitseihin ja tarinoihin pienestä lähtien. Näin Leikola asian kiteytti.

– Olen koko ikäni miettinyt juttuja ja vitsejä. Pienenä suunnittelin hassuja lauluja ja Kummeli-tyyppisiä sketsejä. En silloin tiennyt stand upista mitään. Mun mielestä hauskoja olivat Jope Ruonansuu ja Kummeli, kertoo koomikko.

– Kyllä mulla oli aina sisäinen palo tuohon. Tehtiin hassuja videoita lapsena ja kirjoittelin juttuja ylös. Kun näin stand uppia eka kerran Suomessa, niin innostuin, että tuotahan pitää mennä kokeilemaan. Tajusin, ettei tarvitse välttämättä olla kuvausryhmää tai omia biisejä, kun voi vaan mennä lavalle kertomaan juttuja. Ei sellaista ollut nähnyt koskaan aikaisemmin, toteaa Ismo.

Leikolan komediakokemus rajoittui elokuvissa näkyneisiin koomikoihin ja Seinfeld-sarjan puolen minuutin mittaiseen stand up -osioon. Vuonna 2001 Suomeen saatiin jotain uutta ja tuoretta, kun Teemu Vesterinen perusti Jyväskylän yo-talolle stand up -klubin.

– Siellä kävin katselemassa puoli vuotta ja olin innoissani siitä, että tällaista on. Olin jo ekan kerran jälkeen varma, että menen lavalle, kun keksin jotain sanottavaa. Kävin neljä tai viisi kertaa katsomassa esityksiä ennen kuin uskalsin soittaa Teemulle, että pääsisikö kokeilemaan.

– Vuoden 2002 keväällä tein ensimmäisen keikan ja vuoden sisällä noin kymmenen keikkaa. Alussa niitä oli vain kerran kuussa, eli tosi harvoin. Oltiin enimmäkseen Jyväskylässä ja tehtiin sieltä vierailuja muihin kaupunkeihin. Ei silloin ollut samanlaista kulttuuria kuin nyt, että joka kaupungissa on suunnilleen joka viikonloppu stand uppia, kertoo Ismo.

Hyppönen-Enbuske oli lottovoitto

Valtakunnalliseen tietoisuuteen Leikolan komiikka nousi Hyppönen-Enbuske Experience -keskusteluohjelman myötä. Mies saavutti talk show’n omana Jyväskylän kirjeenvaihtajana lähes legendaarisen maineen. Monet muistavat vieläkin Ismon humoristiset viikkokatsaukset.

– Oli lottovoitto päästä siihen ohjelmaan. Krisse oli jäämässä siitä pois. Se näki mun keikan jossain ja suositteli. Henkka Hyppönen tuli katsomaan mua ja halusi antaa tilaisuuden. Ekoista kokeilukerroista tuli heti hyvää palautetta, ja sitten olin ohjelmassa monta vuotta. Mä oon saanut siitä paljon kommenttia, ihmiset muistaa vieläkin.

– Jos katsoisin nyt niitä sketsejä nauhalta niin se tuntuisi varmaan tosi tökeröltä. Olin silloin kuitenkin aivan aloittelija. On myös eri asia esiintyä, kun puhuu sohvalta kameralle. Ei siinä mitään yleisöä ole, kertoo stand up -koomikko.

– Me tehtiin koko osio suorana lähetyksenä Jyväskylästä käsin. Joskus kuulin studioyleisön naurut, jos nettiyhteys toimi hyvin. Silloin pystyi vähän rytmittämään esitystä. Joka viikko piti tehdä joku uusi ajankohtainen juttu. Joskus se lähti, joskus se meni ihan ohi. Olen ajatellut, että pitäisi kaivaa ne videot jostain ja tehdä niistä kooste. Toisaalta voi olla parempikin, että ne hetket pysyvät pelkästään muistoissa. Onneksi olen niistä ajoista kehittynyt, pohtii Leikola hymyillen.

Juttu kääntyy suomalaiseen stand up -kulttuuriin. Ismo Leikolan ura on sinänsä hyvä esimerkki kotimaisen komediakulttuurin noususuhdanteesta, sillä hänen tähtensä on noussut samassa nosteessa yleisen virtauksen mukana. Alussa oli vain muutama hauskuttaja, sittemmin koomikon taimia on putkahdellut joka kaupungista esiin kuin sieniä sateella.

– Stand up -kulttuuria yritettiin vähän nostaa 1990-luvulla, mutta silloin ei ollut kuin tyyliin Markku Toikka ja Riku Suokas. Suomessa nousu ajoittui vasta 2000-luvulle, Ruotsissa ja Norjassa se on ollut olemassa paljon pidempään. Krisse ja André Wickström alkoivat juuri nousta, kun aloitin urani, toteaa Leikola.

– Monethan sanovat koko ajan, että tämä on vain ohimenevä buumi. Mutta kyllä sen tietää, ettei tämä tästä mihinkään katoa. Stand up on niin hyvää, eikä komedia muissakaan maissa ole kadonnut, hehkuttaa mies ja myöntää, että aika on muokannut osaltaan esitettävää komiikkaa.

– Vähän huomaa eroa. Kun miettii juttuja, koomikoita ja yleistä tasoa, niin aikaisemmin meni läpi, kun vaan teki jotain. Yleisö ihmetteli ja itsekin olin ihan tohkeissani. Mikään ei ollut ikinä ollut niin hauskaa kuin stand up.

”Miten tuo on voinut naurattaa ketään”

Ismo myöntää, että aikaisemmin meni myös läpi niin sanotusti ”paskempi läppä”. Eniten miestä harmittaa, ettei hän tullut nauhoittaneeksi ensimmäisen esiintymisvuoden keikkojaan. Hän myös aprikoi mielessään, voisivatko menneet vitsit vielä toimia lavalla tässä hetkessä.

– Olisi kiva kokeilla niitä. Kyllä jotkut niistä vitseistä voisivat vieläkin toimia, mutta osa on sellaisia, ettei tajua miten tuo on ikinä voinut naurattaa ketään. Taso on parantunut ja vaatimustaso noussut.

Yleisön joukosta löytyy vielä tänäkin päivänä livekomiikan ensikertalaisia. Kotimaisen stand up -komedian lähettiläänä Ismo on tottunut siihen, että joillekin paikallaolijoille esiintymismuoto on uusi. Monet kertovatkin palautteessaan yllättyneensä positiivisesti lajin viihdyttävyydestä.

– Suomalaiset tunnetusti on sellaisia. Ennakkoasenne on, että on pakko nauraa vaikkei naurata ja kärsiä semmoista myötähäpeää. Eniten kuulen sitä palautetta, että miksei aiemmin kerrottu tämän olevan näin hauskaa. Totta kai kerrotaan, mutta monet ei usko ennen kuin tulevat itse katsomaan.

– On myös tietenkin sellaisia iltoja ja paikkoja, joissa käyvät aivan aloittelijat kokeilemassa. Heidän juttunsa eivät välttämättä lähde yhtään lentoon ja siinä voi tulla huono kuva koko alasta. Helsingissäkin monet ovat käyneet On The Rocksissa ja siellä kuka tahansa voi nousta lavalle. Siellä saattaa olla ihan kuolemaa koko ilta. Se on ihan sama kuin tuomitsisi koko musiikin karaokebaarin perusteella.

”Ei siinä paljon repeile, kun on pelko perseessä.”

Tampereen Tomaateilla Ismolla oli useampikin keikka, jossa hän pääsi testaamaan uutta materiaalia yleisöön. Leikola vetäisi esityksessään hihastaan parikin ässää ja sai yleisönsä nauramaan odottamattomilla oivalluksillaan. Huumoria irtosi muun muassa tantraseksistä. Pyysimme miestä kertomaan, mikä häntä itseään naurattaa.

– Kun keksii jonkun uuden idean, niin kyllä se naurattaa. Mutta kun sen on miettinyt moneen kertaan… Nyt mulla oli tänään esityksessä melkoisen uusia juttuja, niin kyllä sellaiset jaksaa itseäkin naurattaa. Lavalla ei yleensä naurata, kun silloin on niin kusessa. Jännittää, miten se menee. Pelottava laji. Ei siinä paljon repeile, kun on pelko perseessä.

Yhdentoista vuoden aikana esiintymisjännitys on tullut tutuksi Leikolalle. Hänen mielestään stand up -komiikka on yksi pelottavimmista esittävän taiteen lajeista. Ismon mielestä esimerkiksi muusikoilla on tietyssä mielessä paljon helpompaa.

– Uskon, että mitä tahansa esiintyjää jännittää. Stand up on varsinkin haastavimpia lajeja. Olen vähän musiikkihommiakin tehnyt. Periaatteessa bändi voi soittaa treenikämpällä ja jossain pelkkänä taustaohjelmana. Ihmiset syö ja juttelee keskenään, kun bändi soittaa. Yhtye voi jammailla keskenään ja vetää biisit, alustaa huumorimies.

– Stand uppia ei voi ikinä tehdä niin. Siinä on pakko olla aktiivinen yleisö ja yleisön on pakko nauraa. Sehän olisi muuten ihan hirveetä. Ne jutut on pakko saada joka kerta läpi. En keksi esittävää taidetta, joka olisi vielä enemmän pelottavaa, tokaisee Ismo.

– Stand upissa huomaa sen, ettei siinä ole mitään hyötyä edellisestä keikasta. Jos keikka ei ole hyvä, niin esiintyjä ei ole hyvä. Yleisöllä voi olla kovat odotukset, mutta jos niitä ei pystykään lunastamaan… Kadehdin aina muusikoita, kun he voivat soittaa vanhoja hittejä ja kaikki toivovat niitä. Yleisö on ihan tohkeissaan, vaikka bändi soittaisikin kappaleet vähän huonosti. Komiikassa taas pitää olla aina uusia juttuja, ja pitää saada homma haltuun.

Koomikon tulee olla skarppina lavalla, minkä vuoksi alkoholi ei kuulu stand up -koomikon varustukseen – ainakaan ennen esitystä. Ismo on kokeillut, miltä tuntuu esiintyä pienessä maistissa, eikä hän suosittele sitä kenellekään.

– Teen joskus musiikkijuttuja ja olen huomannut sen, että kännissä voi laulaa biisin niin, että se menee ihan oikein. Muusikot on tunnetusti melkein aina kännissä lavalla, tai ainakin se on heille mahdollista. Jos stand upissa on ottanut muutaman kaljan, niin mulla alkaa sanat ja rytmi menemään sekaisin. Olen kokeillut, mutta tuossa lajissa ei pysty juomaan samalla lailla.

Musiikkiura saamassa jatkoa

Musiikkialasta kiinnostunut vitsiveikko on ehtinyt tekaista myös parodiakappaleen kotimaisen junaliikenteen vaiheista. Pendolino-kappaletta on kuultu miehen keikoilla jo monia vuosia, mutta se päätyi vasta tämän vuoden alussa singlejulkaisun muotoon. Tuleeko musiikkielämykselle vielä jatkoa?

– Tuossa kappaleessa on taustana vanha Meksikon pikajuna -biisi ja tein siihen uudet sanat. Ei kukaan jaksa kuunnella sitä musiikkina. Mun olisi tarkoitus tehdä ihan oikeita, alusta asti kirjoitettuja uusia biisejä. Katsotaan montako niitä saa aikaiseksi, yksi alkaa olla jo kasassa. Se on aika haastavaa, toteaa Ismo Leikola.

Miehen unelma on tehdä hauskoja kappaleita, jotka menevät läpi musiikkina komediallisen ulottuvuuden lisäksi. Hän pitää esikuvanaan Bloodhound Gang -kokoonpanon tyylisiä artisteja, joiden hyväntuuliset kappaleet naurattavat ja viihdyttävät kuulijaa.

”Haluaisin vieläkin laihtua jotain kymmenen kiloa”

Taannoin koomikko onnistui pudottamaan parikymmentä kiloa Elixir-ohjelman kuntokuurilla. Muutamia kiloja tuli takaisin, minkä vuoksi Ismo onkin jälleen tarttunut toimeen. Hänet on alkuvuoden aikana nähty Elixir-ohjelmassa talviurheilun parissa. Leikolan mukaan televisio-ohjelma on hyvä apuväline laihdutusprojektissa.

– Se oli helvetin hyvä, että sain ulkopuolista painetta. En tiedä, olisinko ikinä saanut sitä muuten aikaiseksi, mutta kun mulle hankittiin personal trainer. Siinä oli haastetta. En välttämättä pelkästään itse saisi aikaiseksi. Haluaisin vieläkin laihtua jotain kymmenen kiloa. Nyt ajattelin yrittää uudestaan, kertoo mies.

Leikola vaikuttaa olevan varsinainen monitoimimies. Hän kirjoittaa nimittäin parhaillaan ystävänsä kanssa näytelmää, jonka on määrä valmistua syksyksi. Tämän lisäksi Ismo on niitä harvoja suomalaisia koomikoita, jotka ovat kiertäneet ulkomailla keikkailemassa englanninkielisen materiaalin kanssa.

– Komiikka on vaikeampaa, kun on vieras kulttuuri ja kieli. Haastavampaa saada jutut kasaan. Yhdessä asiassa ulkomailla on kuitenkin helpompaa. Olen siellä outo hahmo ja puhun oudosti englantia, ja saan sillä sympatiaa. Monen mielestä sekin on jo hassua. Se ei tietenkään kanna koko keikkaa, muistuttaa muun muassa Edinburghissa Iso-Britanniassa keikkaillut mies.

– Stand up -instituutio on esimerkiksi briteissä vanha juttu, se on ollut siellä kuutisenkymmentä vuotta. Kaikki on nähnyt esityksiä ja ymmärtää. Siellä voi tehdä paljon oudompia ja törkeämpiä juttuja, eikä kukaan suutu tai ihmettele.

”Ulkomailla voit puhua melkein mistä vain”

Vapautunut yleisö antanee myös esiintyjälle laajempia mahdollisuuksia materiaalin suhteen. Nähdäänkö ulkomailla siis astetta härskimpi Ismo?

– En mä nyt ihan sitä tarkoita, mutta Suomessa ei esimerkiksi tee mieli tehdä hirveästi mitään pedofilia-aiheisia juttuja. Monet kuitenkin vetää sellaisista herneen nenään. Ulkomailla tuollainen on ihan normaalia, kaikkihan sellaista tekee. Voi puhua melkein mistä vain. En tarkoita sitä, että sielläkään tekisin härskimpää juttua, mutta se olisi mahdollista, myöntää Leikola.

– Myöskin repertuaarin koolla on eroa. Suomeksi mulla on ehkä viisi tuhatta vitsiä, englanniksi sata. Juttelin juuri Rich Lyonsin kanssa mun uusista vitseistä, ja siitä, että kääntyykö ne hyvin englanniksi. Pitää kysyä joltain, joka puhuu äidinkielenään englantia. Tai voi sitä tietenkin aina kokeilla lavallakin, sitähän mä aluksi tein. Menin aivan sormi perseessä lavalle, eikä tiennyt yhtään, että tajuaako kukaan mitään. Kyllä ne sitten tajusi.

Koko kansan hovinarrina Ismo on tottunut näkymään ja kuulumaan julkisesti. Viime aikoina on haettu osallistujia julkkisten Big Brother -kilpailuun. Tiedustelimmekin mieheltä haastattelun lopuksi, voisiko hän kuvitella osallistuvansa kuuluisaan realityformaattiin.

– En ole edes huomannut, että tuollainen haku on menossa. En kyllä usko, että lähtisin. En ole koskaan seurannut tavisten Big Brotheriakaan. Tosi vähän muutenkaan seuraan ohjelmia, kun olen aina keikalla. Korkeintaan jostain nettitelevisiosta jotakin seurailen.

– Eiköhän sitä välillä pidä olla omaakin aikaa. Kyllä sitä osaa arvostaa, että voi olla välillä iltoja kotona. Sellaisen realityohjelman juuri kestän kuin Elixir, jossa vähän tuskaillaan laihtumisen kanssa. En ehkä kestäisi sitä, että jokainen kakkapökäle pitäisi kuvata, kommentoi Ismo Leikola Staralle haastattelun päätteeksi.

Anna Poikkimäki