Haastattelussa Stig

Haastattelut · Anna Poikkimäki

Stigin imagoa on usein kutsuttu korniksi. Cowboy tunnetaan asusteistaan, eikä Helsingin yössä liikkuva karjapaimen pysty välttämään tunnistamista lippis, lasit ja viikset -yhdistelmällään. Kantriräpin pioneeri on kuitenkin muutakin kuin härskin humorististen sanoitustensa summa.

Punavuoren R. Kellyksi ja Hermannin herttuaksi kutsuttu artisti on noussut kuin huomaamatta undergroundista suomalaisille hittilistoille. Staran haastattelussa mies kertoi muun muassa siitä, kuka antoi idean Puumaa mä metsästän -hitille. Uutta levyä valmistelevan artistin kesä on kulunut ahkerasti keikkaillen.

Viimeksi Stig sai tehotiimiinsä myös Setä Tamun ja Kuningas Pähkinän. Blockfesteilla esiintyi Yön poltteena tunnettu kokoonpano, joka villitsi festarikansaa hittiparaatillaan. Yhtyeen railakkaasta menosta kertoo esimerkiksi se, että 500 värikästä ilmapalloa pudotettiin yleisömeren päälle Rakkauden ratapiha -kappaleen aikana.

– Se oli sellainen työvoitto – saatiin paljon hittejä kasaan, kun yhdistettiin voimat noiden Vaasan poikien kanssa. Kesän viimeisillä festareilla alkoi vähän jo festariväsymys painamaan, Stig kommentoi Staralle.

– Väsymys kuuluu äänestä, kun se ei tahdo enää kantaa ja pitää oikeasti tehdä töitä sen eteen, että saa jotain itsestä irti. Välillä valmistaudun keikkaan jotain Mombasaa lauleskelemalla, mutta en mä tee mitään harjoitteita. Laulamalla ääni lämpenee parhaiten.

– Viimekesäiset biisit ovat yhä olleet suosittuja. Puumaa metsästän, Ryyppy ja Tyttö sinä olet meritähti. Tänä kesänä on ollut hauska huomata, miten tuo uusi Viheltelen-sinkku toimii joka keikalla vaan paremmin ja paremmin. Jengi laulaa alusta loppuun mukana. Hauskaa, että se on lyönyt läpi kunnolla, kertoi artisti, ja jatkoi vielä pohdintaansa.

– Se on tapahtunut asteittain. Kun vedettiin sitä ekaa kertaa, kukaan ei ollut oikein kuullut biisistä. Kaikki olivat vähän ihmeissään, että mikä tämä biisi oikein on. Nyt se on jo ilmeisesti tullut tutuksi.

Suosiollehan voisi nostaa vaikka ryypyn. Stig tunnetaan miehenä, joka ei kieltäydy alkoholipainotteisista virvokkeista. Tiedustelimme muusikolta, millaiset mehut maistuvat parhaimmalta kielen päällä ja kuinka paljon sitä tulee oikein juotua.

– Ihan niinkuin normaalisti kun artistit nyt ottaa. Enimmäkseen keikan jälkeen, mutta kyllä pieni rohkaisuryyppy ennen keikkaa ihan hyvää tekee. Se on yleensä kaljaa ja sitten ollaan vaihdettu raiderissa sitä terävää. Tällä kertaa se on konjakki. Pieni lämmittävä huikka ennen keikkaa, sehän voi avata ääntäkin… tunnelmoi Stig.

”Stig on kova naistenmies”

Suomalaisen musiikkikentän musta hevonen tunnettiin siis aiemmin nimellä Stig Dogg. Tuolloin artistin yhdysvaltalaista kaupallista räppiä parodioivat melodiat saivat monelta hymyn huulille ja kädet heilumaan. Hänen kaksi ensimmäistä levyään on julkaistu kyseisellä artistinimellä.

Vuonna 2011 mies lanseerasi kuitenkin itsensä uudelleen Stiginä ja häikäisi suuren yleisön Uuden Musiikin Kilpailussa Laululeija-kappaleella. Stigin artistipersoonaan on tullut vuosien mittaan lisäsärmää ja herkkyyttä. Kaksimielisestä huumorista ei pääse silti mihinkään.

– Stig on ehkä sellainen mun pimeän puolen ilmentymä. Mä olen pystynyt kanavoimaan siihen juttuja. Esimerkiksi tämä juttu, että Stig on kova naistenmies. Siviilissä mä en ole koskaan ollut sellainen. Olen oikeasti vähän ujo, kertoi Siitonen.

– Stig-homman kautta olen päässyt myös siviiliminän kanssa ujoudesta eroon. Suosittelen kaikille ujoille pojille, että kantsii luoda joku härski hahmo. Se auttaa ja säteilee siviilielämäänkin sitä rohkeutta.

Nuorempana tähti oli omien sanojensa mukaan nörttimuusikko ja hippi. Iän myötä on tullut erilaisia ajatustaajuuksia ja vakavuuttakin, mutta läheskään niin paljon mies ei ole artistiuden myötä muuttunut kuin voisi luulla.

– Rooli vedetään päälle tarvittaessa, mutta onnistun pistämään sen tarvittaessa myös pois päältä. Mikä on hyvä juttu, koska muuten voisi mennä vähän överiksi kaikilla saroilla, jos koko ajan Stiginä pörräisi kulmilla.

– Olen ollut musiikkiluokalla ja bändeissä. Ensimmäisen kerran olen yleisön edessä laulanut viidennellä luokalla. Koulun juhlasalissa esitettiin Ne Luumäet -covereita. Kukaan muu ei suostunut laulamaan, joten otin laulajan pestin. Sen jälkeen en laulanutkaan moneen vuoteen. Soitin monia soittimia ja olin erilaisissa bändeissä.

– Uskaltauduin uudestaan laulamaan aluksi bändikavereita huvittaakseni. Ekat Stigin biisit syntyi sellaisena treenikämppähuumorina. Esitin niitä ja kaverit nauroi kippurassa. Lähti vähän käsistä se homma. Sillä tavalla kannattaakin tehdä – mitä tahansa taidetta tekeekin, niin esittelee kavereille.

– Ne on hyvä yleisö. Sanovat kuitenkin aika rehellisesti, että tykkäävätkö vai eivät. Siitä on hyvä aloittaa, koska he eivät kuitenkaan yleensä sano mitään liian julmasti. Sitten kaverien kaverit ja niin edespäin. Jos mä olisin pitänyt kaikki jutut pöytälaatikossa, niin en olisi nyt tässä. Kaverithan mut alun perin tälle tielle patisti – rohkaisi ekalle keikalle..

– Ja kaveri julkaisi mun ekan levyn. Nykyään saan myös tehdä duunia ihmisten kanssa, jotka on mun ystäviä. DJ PP:n kanssa ollaan tunnettu jo monta vuotta ja ollaan tutustuttu muuta kautta kuin musiikkipiireistä.

Kouluaikoina Siitonen ei olisi voinut vielä ajatellakaan tekevänsä musiikista ammattia. Tunneilla istuminen ei välttämättä herättänyt suuria intohimoja, mutta muusikko kertoi pärjänneensä. Taiteellisten projektien viedessä yhä enemmän aikaa Stigin oli kuitenkin laitettava opinnot telakalle.

– Näen kouluttautumisen tärkeänä, että kävisi sen kunnialla loppuun. Itse en ole tästä esimerkki, koska mulla on vieläkin opinnot kesken. Lukion käymisessä meni kahdeksan vuotta, koska mulla oli samaan aikaan musahommat menossa.

– Sen jälkeen opiskelin vähän aikaa tietoliikennetekniikkaa ja huomasin vuoden jälkeen, että se ei ollut yhtään mun juttu. Pääsin elokuvakouluun äänisuunnittelulinjalle ja se tuntui kivalta. Siellä olen vieläkin, mutta tällä hetkellä musahommien takia pidän taukoa. Aion kuitenkin jatkaa sitä vielä jossain vaiheessa, ja silloin pistän Stigin tauolle.

– Teen paljon demotuotantoa ja biisejä. Työstän niitä samoilla ohjelmilla ja välineillä kuin leffaääntäkin tehdään. Suuri ero on se, että leffojen äänisuunnittelija ei koskaan ole parrasvaloissa, vaan se tekee työtä taustalla. Kun se onnistuu työssään hyvin, kukaan ei edes huomaa sitä.

– Jos äänissä on jotain vialla, niin silloin ihmiset vasta kiinnittää huomiota. Se on eräs syy, miksi työ kiinnostaa mua. Se on loistavaa vastapainoa julkisuudessa olemiselle. Voi tehdä tärkeää työtä kulisseissa.

Kulisseissa viihtyvä hiljainen ahertaja sopii yllättäen yhtä hyvin artistiksi kuin musiikkivideoillaan häröilevä vastakkaisesta sukupuolesta ja juhlimisesta lauleskeleva musiikkitähti. Kuulostaako ristiriitaiselta? Siitonen selvensi asiaa.

– Tässä varmaan tulee esiin se, mitä mä tarkoitin sillä pimeällä puolella. Jossain mun sisällä on kuitenkin esiintymishaluinen pikkupoika, joka haluaa esittää joululauluja sukujuhlissa. Sitä toteuttaa sitten tällä tavalla. Se on mun toinen puoli, vaikka olenkin pohjimmiltaan ujo, eikä mulla ei sellaista hinkua framille. Varmaan alitajunnassa on kuitenkin halu tulla nähdyksi.

– Keikalta voi saada joskus mielettömän adrenaliiniryöpyn, johon jää koukkuun. Joskus, kun on ollut pidempiä keikkataukoja niin alkaa tulla sellainen olo, että pitäisi taas päästä takaisin lavalle.

”Pitäisikö mun olla jotenkin coolimpi”

Vaikka Stig kiisti jo haastattelun alussa olevansa naistenmies, nähdään hänet usein musiikkivideoillaan kaunotarten ympäröimänä. Artistina hän on tottunut siihen, että fanit lähestyvät liki parimetristä miestä keikkapaikoilla ja joskus kadullakin. Kun huomiota tulee, ei narsistiselta mielihyvältä voi välttyä.

– Joo, mutta kyllä mä kuitenkin ymmärrän sen, että ihmiset lähestyvät Stig-artistia ja sitä mielikuvaa, jonka olen luonut itsestäni. En kuvittele, että mua lähestyttäisiin, enkä osaa ottaa sitä henkilökohtaisesti. Koen, että se on osa mun työtä.

– Saan siitä jonkinasteista nautintoa, mutta en ole antanut sen nousta liiaksi päähän. Suhtaudun lähestymisiin työtapaamisina. Mä olen kuitenkin aika varttuneessa iässä aloittanut tämän artistiuran. Mulla on perhe ja avovaimo. Hän oli kuvioissa jo ennen kuin koko tämä Stig-homma edes alkoi.

– Siten olen onnistunut pitämään sopivasti erillään siviilielämän ja tämän toisen elämän. En halua edes niitä liiaksi sekoittaa. Suomessa ihmiset eivät uskalla lähestyä liikaa – usein se tapahtuu humalassa. Jossain kaupungilla kävellessä harvemmin kukaan tulee häiritsemään, saan kyllä olla aika rauhassa.

– Maistissa kaikki tietenkin haluavat valokuvan, nimmarin ja jutteluhetken. Se ei ole niin kamalaa kuin voisi kuvitella. Se voi joskus olla ärsyttävää, jos on huono hetki. Jos vaikka juttelee kaverin kanssa ja pitäisi koko ajan ottaa kuvia. Mutta näillä keikkareissuilla se kuuluu asiaan, että kohdataan faneja.

Vuonna 2012 julkaistun Puumaa mä metsästän -albumin menestyksen myötä artistin kasvot tunnetaan lehtikuvista. Herra Siitonen kertoi kehittäneensä vuosien saatossa keinon, jolla pystyy halutessaan liikkumaan kadulla perusjamppana.

– Mut on helppo tunnistaa väkijoukosta, kun olen muita päätä pidempi ja persoonallisen näköinen hahmo. Välillä mietin, että pitäisikö mun olla jotenkin coolimpi. Et otetaankohan Ville Valosta yhtä paljon fanikuvia. Mietin, että sitä ei välttämättä yhtä helposti uskalleta mennä häiritsemään kuin Stigiä. Stig on sellainen kansanmies, jolle on helppo tulla juttelemaan.

– Mun ulkoasussa on se ovela juttu, minkä mä jo alkuvuosina tajusin. Kun lähden pidemmälle lomalle, niin voin leikata viikset pois, laittaa hiukset ponnarille ja aurinkolasit päähän, niin jengi ei enää tunnistakaan. Pystyn pitämään vähän Stigistä lomaa. Ei se ihan sataprosenttisesti toimi, mutta vähän pystyy maastoutumaan. Se vaatii pidemmän keikkatauon. Viiksien kasvattamisessa menee kuitenkin muutama viikko.

Lähimenneisyydessä Stig sai vielä kulkea kotikulmillaan maastoutumatta. Artisti oli Puistolan yläastesiivoojana täysin incognito, sillä kukaan ei vielä tuolloin osannut yhdistää arvoituksellisia langanpäitä toisiinsa.

– Todellakin. Olin yläasteella siivoojana vielä tokan Stigidilaatio-levyn aikoihin. Sain ihan rauhassa työnnellä niitä kärryjä. Olen miettinyt jälkikäteen, kun oon ollut enemmän näkyvillä, että muistaakohan kukaan niistä oppilaista, että tuo on meidän koulun vanha siivooja. Ei ole tullut siitä ainakaan mitään yhteydenottoja.

– Silloin oli jo tullut paljon musiikkivideoita ja oli YouTubessa katsojia. Meininki oli kuitenkin duunarin arkea. Edu Kehäkettunen, jonka kanssa tein biisejä, oli silloin postiauton kuljettaja. Olin lounastauolla ja Edu hurautti postiautolla pihaan tuomaan biitti-cd:tä ja mä tulin vastaan siivojan kamppeissa.

– Illalla äänitettiin räppejä ja aamulla mentiin taas töihin. Semmoista se oli siihen aikaan, eikä siitä ole niin vähääkään aikaa. Mä luulen, että ne oppilaat ovat vaan katsoneet, että tuo näyttää vähän siltä Stigiltä, mutta ei se voi mitenkään olla se, nauroi viiksekäs artisti.

Tiedustelimme gangsteri-kantrin isältä suosikkia omien kappaleiden kavalkadista. Vastaus yllätti.

– Se biisi, josta olen eniten ylpeä urallani, ei edes ole mitenkään härski. Se on tuo ensimmäisen albumin Odotan-kappale, mikä on uutena versiona Helsingin gay-kuoron kanssa esitettynä myös viimeisimmällä levyllä. Olen ylpeä siitä sanoituksesta, jossa on kaksi lausetta.

– Odotan lottovoittoa, istun yksin himassa, en oo täyttäny kuponkia. Toivon, että joku tulisi käymään, mutten avaa ovea, se on kuitenkin jehova… Siinä onnistuin kiteyttämään jotain olennaista. Mietin silloin, että pitäisikö keksiä vielä jotain lisää sanoja siihen, mutta tajusin, ettei tarvitse. Se kertoo kaiken.

– Se on myös niitä harvoja biisejä, jotka suoraan pohjaa mun omaan elämään. Pointti oli silloin siinä, että haudoin pitkään päässäni, että osaan tehdä musaa, mutta en saanut tehtyä mitään. Pelasin lottoa siten, etten edes jättänyt kuponkia. Heti kun tein sen efortin, että annoin biisejä muiden kuultavaksi, niin homma lähti liukumaan eteenpäin.

– Sen takia olen siitä biisistä ylpeä, että jos joku hiffaa pointin, niin siitä voi olla apua henkilölle, joka painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa. Pitää uskaltaa yrittää ja tehdä jotain konkreettista sen eteen, eikä vaan suunnitella loputtomiin mielessään suuria tekoja. Ja myös aloittaa ensin niistä pienistä teoista. ”Huomenna äänitän biisin ja ylihuomenna vien sen Radio Helsinkiin, vaikka hävettäisikin…”

”Mua pelotti kaikki julkisuus”

Räävittömien riimien julkaiseminen vaatii Suomen kokoisessa maassa rohkeutta. Onneksi Siitosella oli sitä, vaikka mies kertoi alkuaikoina miettineensä pitkään, lähtisikö toimimaan tällä linjalla.

– Mulla oli onneksi vielä silloin Radio Helsingissä tuttuja toimittajia, jotka soittivat mun biisejä. Ei mua enää hävetä, mutta silloin kyllä mietitytti. Olin epävarma, että ovatko nämä hyviä ja hauskoja biisejä, vai teenkö itsestäni aivan typeryksen. Vaati positiivisen palautteen, että uskalsi tehdä enemmän.

Ja sitähän on tullut koko ajan vain enemmän. Radiokanavatkin ovat pikku hiljaa taipuneet ottamaan Stigin persoonallista huumoritunnelmointia soittolistoilleen.

– Viime vuonna pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla radioon. Sitä ennen se oli sellaista satunnaista soittoa. Varmaan ne oli niin rivoja juttuja, että siitä se vähän kiikasti. YleX:ää voin kiittää siitä, että se alkoi soittaa Laululeijaa, Ryyppyä ja Puumaa. Nyt sitten uusimman sinkun myötä muutkin radiokanavat ovat uskaltaneet ottaa soittoon.

– Tämä Viheltelen on ollut mun kovin radiohitti tähän mennessä. Mua alkaa välillä hämmentämään, kun sitä nykyään kuulee ihan joka puolella. Mietin, että soiko se jo liikaakin, mutta ilmeisesti se ei voi soida liikaa. Se tuntuu tosi jännältä. En olisi koskaa uskonut, kun ensimmäisiä Stigin biisejä tein, että näin tulisi käymään. Ehkä jossain alitajunnan syövereissä tiesin sen, mutta en uskaltanut uskoa asiaa todeksi.

– Mua pelotti kaikki julkisuus, mikä tulee menestyksen myötä. Kaikki on kuitenkin tapahtunut portaittain ja pikku hiljaa, ettei ole tullut mitään kertarysäystä. Tottakai se Euroviisu-juttu oli iso. Kun kävi telkkarissa näyttämässä naamaansa, niin homma meni ison portaan ylöspäin, sanoi muusikko.

– Hirvittää välillä nuorien artistien puolesta, kun ne voittaa vaikka jonkun laulukilpailun ja kaikki tapahtuu kertarysäyksellä. Yhtäkkiä sitä on nuori tähti, eikä kukaan ole valmistanut sua siihen. Mulla meni itsellä kuitenkin tuo ihan eri tavalla, kun aloitin ensin bändihommista ja oon tehnyt tätä Stig-hommaa pitkään undergroundissa ja sieltä pikku hiljaa noussut.

35 vuotta juuri täyttänyt Stig kiittelee ikäänsä siitä, että pääkoppa on pysynyt tasapainossa julkisuuden pyörityksessä. Hänen mukaansa julkisen ja yksityisen minän osaa erottaa helpommin, kun artistiuteen on kasvanut luonnollista tietä.

– Se olisi eri juttu, jos suosio tulisi yhdellä kerralla. Aiemmin mietin sitä, että ihmiset tunnistaisivat kadulla. Sekin on kuitenkin mennyt niin itsestään, aluksi vain alan harrastajat tunsivat ja sitten muut. Sen osaa jo sulkea kokonaan pois, kun kulkee kadulla, ja ihmiset kuiskii, että oliko tuo Stig. Ei sitä edes kuule.

– Ei tämä kuitenkaan ole kaikkien juttu. Asia kannattaa miettiä kunnolla läpi jos muusikoksi tai laulajaksi aikoo. Pohdin itse sitä paljon, ja päätin olevani valmis. Se oli vähän samanlainen juttu, kuin toi laskuvarjotandemhyppy Viheltelen-videossa. Saatoin miettiä, että mitenköhän tässä käy, mutta sitten päätin, että kyllä tästä hengissä selvitään.

Kun puhutaan Stigistä, puhutaan yleensä samalla myös kantriräpistä. Määritelmä on kiehtova sekoitus eri genrejä. Siihen voi artistin mukaan ujuttaa monenlaista äänitettyä materiaalia – myös uudella levyllä.

– Snoop Dogg taisi joskus tehdä jonkun kantrivaikutteisen levyn. Mä en ole sitä itseasiassa edes kuullut, mutta kuulemma on tehnyt. Se on ihan meidän oma juttu, ja siinä on jotain tosi suomalaista. Kantriräp on meidän oma termi. En tiedä, että kuvaako se edes hyvin tätä hommaa.

– Kun aloitin Stigin hommat, olin genrejen ulkopuolella. Jotenkin mut yhdistettiin hiphop-genreen. En ole silti ikinä kokenut, että tekisin hiphop-musiikkia saati että tekisin kantrimusiikkia. On vapaammat kädet, kun ei tarvitse niin tarkkaan lokeroida sitä, mitä tekee. Se on sellainen juoni meiltä, että ollaan keksitty oma musatyyli, jota voi sitten venyttää ja vanuttaa mihin suuntaan vaan.

– Nytkin jatketaan samalla linjalla ja otetaan vähän uusiakin vaikutteita uudelle levylle. Jonkinlainen Stigin linja säilyy, vaikka uusia juttuja on löydetty musiikillisesti ja tyylillisesti. Levyn teko on käynnissä ja se tulee syksyllä ulos.

– Mulla on yksi fiittaja, jota en voi vielä paljastaa. Sanotaan, että kun Meijun kanssa pääsi viimeksi tekemään, niin nyt on tulossa jotain yhtä yllättävää. Härskejäkin biisejä on mukana, mutta myös herkempää. Haluttiin sellaista laululeijamaista meininkiä mukaan, ettei ole pelkästään vaan rivoilua.

”Härskeily ei ole koskaan itse tarkoitus”

Stig kertoi saavansa biisien aiheita välillä kavereiden huulenheitosta. Joskus luovuus kukkii miehen mukaan pelkästään sillä, että alkaa ölisemään jotain mikrofoniin, ja siitä alkaa muodostua sanoja.

– Kaveripiiri antaa aiheita härskeille kappaleille. Meillä on tietynlainen mustan huumorin perinne. Kun pyörittiin kylillä, niin jotkut ehkä ihmettelivät, että keitä tyyppejä nää on. Niitten jutuista oon ammentanut todella paljon. Ja Olarin räppikonkareista. Fanitin alussa Edu Kehäkettusta ja muita, ja pääsin sitten niiden kanssa levyttämäänkin. Raptoria mä tietenkin kuuntelin, kun olin pieni. Se on vaikuttanut paljon.

– Ensimmäinen vakavasti otettavan suomiräpin aalto oli mulle liiankin vakava, enkä pystynyt samaistumaan tiukkapipoiseen kovismeininkiin. Oli piristävää, kun jotkut yhtäkkiä räppäsivät tyylillä, mutta läpät olivat todella rivoja. Niitä kuunneltiin ja naurettiin kippurassa. Sellainen on tosi hyvää kotibilemusaa ja sitä lähdin itsekin tekemään.

– Härskeily ei ole koskaan itse tarkoitus. Siinä pitää olla vähän pilkettä silmäkulmassa, että se on hauskaa. En haluaisi tehdä mitään pelkän rivouden takia. Jengi on sen ymmärtänyt. Mulla on ollut todella huvittavia hetkiä vaikka jossain kaverien valmistujaisjuhlissa, joissa oon sukulaisille ja tuttaville esittänyt jotain Kullii-biisiä. Siellä on mummot ja vaarit bailanneet täysillä, kun kullista lauletaan, paljasti mies.

– Sitten ne on tulleet sanomaan, että aika härskit jutut teillä nykyajan nuorilla. Mutta onhan Suomessa se perinne, että on ollut rivoja kansanlauluja. Ehkä mä vähän koen olevani tämän perinteen jatkaja. Rillumarei ja Isojen poikien lauluja. On ollut hauska tavata Junnun Vainion poika Ile, joka on jatkanut isänsä perinnettä omalta osaltaan.

– Meillä on ollut paljon suunnitelmia, että lyöttäydytään vielä yhteen ja tehdään biisi. Vielä ei ole saatu päivää sopimaan, mutta Ile seuraa kovasti meidän tekemisiä sosiaalisessa mediassa ja kirjoittelee meille välillä hauskoja runoja tuolla Facebookissa, nauroi artisti.

Siitosen menestyksestä kertoo se, että mies on onnistunut jo pari vuotta elättämään itsensä keikkatuloillaan. Hänen mukaansa se onkin hyvä juttu, sillä opintotuet on pistetty ajat sitten katkolle. Artisti on kerännyt nimeä tekemällä myös kappaleita muille artisteille.

– Viimeisen vuoden aikana en ole kerinnyt tekemään muille. Olisi kuitenkin tarkoitus, että kun jatkan opintojani ja pistän Stigin tauolle, niin siinä samalla voisin sitten tehdä muillekin biisejä. Aion yrittää saada musaa myös ulkomaille, muutaman olen saanutkin. Aasia on ollut kovasti monella tähtäimenä, kun siellä levybisnes toimii eri tavalla. Siellä oikeasti vielä myydäänkin levyjä.

– Olen saanut pari biisiä Taiwaniin kahdelle eri naisartistille. Vielä ei ole tullut hittejä. Biisien tekemisessä on se hauska juttu, ettei koskaan voi tietää, että mistä tulee hitti. Se on sellaista lottoa. Oikeastaan muista biiseistä ei rahaa saa kuin hiteistä. Eli hittejä tässä metsästetään.

Metsästys tuo mieleen myös erään suomalaisen naislajin metsästyksen. Puuma-termi on viime vuosina noussut arvoon arvaamattomaan parisuhdemarkkinoilla. Tämänkö takia Stig tarttui aiheeseen Puumaa mä metsästän -biisillä?

– Mä sain tämän aiheen puhelinsoitolla. Langan päässä oli Henkka, eli DJ Herkules. Hän oli Reino Nordinin kanssa keikalla jossain maakunnassa. Pojat olivat istuneet keikan jälkeen jossain baarissa ja keksineet biisin aiheen ja nimen Puumaa mä metsästän. Ne olivat tajunneet heti, ettei Reino voisi tehdä sellaista biisiä, mutta Stig voi.

– Näinkin voi tapahtua, että se aihe vain annetaan. Se oli niin loistava juttu, että siitä tuli koko levyn nimi ja sinkku. Mä oon kyllä pojille tuopit velkaa ja tulen ne tarjoamaan vielä. Odotan kuitenkin, että jos niiltä tulis vielä muita yhtä hyviä ideoita. Harvemmin tuolla tavalla käy, että joku antaa valmiin aiheen, mutta näköjään niin voi käydä, totesi Stig Staralle haastattelun päätteeksi.

Anna Poikkimäki

LUKIJAKILPAILU: Arvomme Staran Facebook-sivun tykkääjien kesken Tallink Siljan luksusristeilyn Tukholmaan kahdelle hengelle deluxe-hytissä. Risteilyn arvo on noin 600 euroa. Voit halutessasi tägätä alle kaverisi, jonka kanssa haluaisit lähteä risteilylle. Kerro kilpailusta myös kaverillesi tai tägää hänet kilpailusivulle. Voittaja arvotaan 8.11.2017. Facebook ei ole kilpailun järjestäjä.

Uusimmat