Monet keskittyvät joulun aikana tunnelman luomiseen materiaalisen hyvän kautta. Ihmiset hössöttävät joululahjojen, ruoan ja koristelujen perään, eikä aina muisteta todellista joulun sanomaa. Vaikka joulun sanoma ei kiinnostaisi, on perinteisesti toivoteltu puolin ja toisin joulurauhaa jopa vihamiehille.

Anteeksianto onkin eräs joulun henkisistä helmistä, jos asian haluaa niin ajatella. Moni voi kantaa katkeruutta sisällään vanhoista tapahtumista, jotka ovat todellisuudessa suurinta painolastia ihmiselle itselleen. Vaikka anteeksianto on jalo ominaisuus vuoden jokaisena päivänä, niin erityisesti jouluna sillä voi olla hyvän mielen kannalta tärkeä rooli.

Kun kokoonnutaan yhteen perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa, paha mieli olisi syytä unohtaa edes hetkeksi. Monien voi kuulla valittavan siitä, kun he joutuvat kestämään vanhempien tapoja ja tottumuksia juhlapyhinä. On syytä muistaa, että isä ja äiti ovat vain ihmisiä, jotka ovat varmasti tehneet parhaansa kasvattaessaan pesueensa.

Virheisiin tuijottaminen kertoo jonkinlaisesta kyvyttömyydestä hyväksyä toisen ihmisen inhimillisyyttä – ja ehkä samalla myös omaa vajavaisuutta. Anteeksianto omille vanhemmille voi paitsi parantaa tunnelmaa joulupöydässä, myös tuoda todellista muutosta kitkeriin suhteisiin. Rakkauden voima ei ole lahjojen määrässä vaan hyväksynnässä. Ihmiset saavat olla oma itsensä.

Samoin entisten rakkaiden ja itsekkäiden eksien sadattelun voi joulun aikaan jättää sikseen. Suhteiden loppumisen hyväksyminen voi tuoda elämään uudenlaista energiaa. Anteeksiannossa on kyse siitä, että kykenee näkemään vaikeissakin ihmisissä jotain hyvää. Hyvän ajattelu ei ole epärealistista, sillä positiiviset ajatukset herättävät keveämpiä tunteita ja olo paranee käytännössä.

Joskus ihminen on ankara myös itselleen. Monesti se, jolle anteeksianto on vaikeaa ja tuomitseminen tulee luonnostaan, vaatii myös itseltään mahdottomia. Joulun ajaksi voi vaihtaa lomamoodiin ja antaa luvan levähtämiselle. Anteeksiantamattomuus itseä kohtaan voi johtua riittämättömyyden tunteesta – ihminen ei tunne olevansa koskaan tarpeeksi hyvä. Kaikessa ei tarvitse suorittaa, ja varsinkin lomalla tuon ajatusmallin voi unohtaa kokonaan.