Elokuvat eivät varmastikaan menestyisi niin hyvin katsojiensa keskuudessa, jollei suurin osa niistä käsittelisi myyttistä sankarin matkaa muodossa tai toisessa. Pointtina on, että sankari kasvaa tehtävänsä aikana henkisesti, koska ylittää jatkuvasti mukavuusrajojaan. Miten tämä eroaa oikeasta elämästä?

Tosiasiassa monet ihmiset nauttivat pysyä turvallisten rajojensa sisäpuolella kuin häkkiinsä tyytyväiset hamsterit, joita ei edes haittaa vilistää joka päivä samalla juoksupyörällä. Moinen asennoituminen elämään pysähdyttää kuitenkin henkisen kehityksen ja estää lopulta ihmistä menestymästä elämässä.

Jokaisella on tavoitteita ja unelmia, mutta niiden toteuttamiseen ei yleensä uskota tarpeeksi. Miten muuten voisi perustella sitä, että niin moni jättää leikin sikseen, kun elämä mittaa haasteillaan tahdonvoimaa ja rohkeutta? Spontaaneilla ajattelijoilla on erilaiset lähtökohdat tavoitella haaveitaan. He ensinnäkin puhuvat kaukaisten unelmien sijaan päämääristä.

Tärkein asia, jolla erottaa työpöytänsä ääreen hautautuneen rutiinieläjän on epäonnistumisen pelko. Kun ihminen pelkää asioiden menevän mönkään, tuo tunne estää häntä toimimasta spontaanisti, Elite Daily listaa. Ihminen ei onnistu toteuttamaan suurimpia unelmiaan, koska rajoittaa itseään pelkojensa takia. Oman elämänsä sankari ei pelkää epäonnistumista – hän tietää, että niin voi käydä, mutta uskoo silti pärjäävänsä.

Monesti tällainen positiivinen energia kantaa perille asti ja ihminen saavuttaa tavoitteensa ennemmin tai myöhemmin. Spontaani asenne muuttaa ihmisen seuraajasta johtajaksi, sillä hän raivaa itse oman tiensä. Kun ei tuudittaudu tasapaksuun turvallisuudentunteeseen, voi tehdä uusia asioita ja kehittyä. Silloin voi tuntea joka hetki elävänsä täysillä.