Puolet avioliitoista päättyy eroon. Koska eron syyt ovat aina aikuisissa, tulisi heidän huolehtia siitä, että lapsilla on eron jälkeen oikeus molempiin vanhempiinsa. Yhä useammin lähivanhempi käyttää hyödykseen asemaansa ja saattaa vieraannutta lapset toisesta vanhemmastaan katkeruutensa vuoksi. Toisessa ääripäässä erovanhempi hylkää jälkikasvunsa.

Onneksi maailmassa on myös onnellisia esimerkkejä siitä, kuinka ero voi olla oikeasti hyvä juttu. Sen sijaan, että lapset joutuisivat elämään yhdessä rikkinäisessä ja rakkaudettomassa perheessä, saavat he kaksi onnellista kotia. Kun lapsille kerrotaan asian todellinen laita alusta saakka positiivisessa hengessä, sopeutuvat he yleensä ajatukseen erittäin hyvin. Loppu on kiinni vanhemmista itsestään. Asian hyväksyminen vaatii molemmilta vanhemmilta kykyä aloittaa uusi elämä ilman, että lapset joutuisivat entisen suhteen pelinappuloiksi.

Isaac on poika, jolla on kaksi äitiä ja kaksi isää. Hän on onnellinen ja tietänyt erilaisen perhejärjestelyn pienestä pitäen. Aikuiset ovat päättäneet tulla toimeen keskenään, koska vähiten heidän eronsa ja uudet suhteensa ovat lapsen päänvaiva. Isaac saa nyt nauttia sujuvasta ja toimivasta perhejärjestelystä kahdessa kodissa. Hän vaikuttaa olevan itsekin tyytyväinen tilanteeseen, ja tuntee itsensä kokonaiseksi.

Jokainen eron jälkeen sotaa lapsen toisen vanhemman kanssa käyvä voi tässä kohtaa katsoa peiliin ja miettiä syitä siihen, jos oma lapsi oireilee aikuisten eron takia. Hän on todennäköisesti vain ottanut aikuisista mallia ja kärsii vanhempiensa käymistä erimielisyyksistä. Aikuisten tulee olla järkeviä ja antaa lapselle mahdollisuus onnelliseen lapsuuteen, vaikka he itse eivät olisikaan onnistuneet omassa parisuhteessaan.