Osa ihmisistä luulee, että maatilojen työ on samanlaista kuin vuosikymmeniä sitten. Todellisuudessa esimerkiksi tiloja on vähemmän kuin ennen, mutta niiden tuotantokapasiteetti on kasvanut. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto haluaa nyt selventää, minkälaista esimerkiksi nykyajan mansikkatiloilla on.

– Marjatilojen rakenteet ja toimintatavat ovat muuttuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana radikaalisti. Tilakoko on moninkertaistunut samalla kun tilojen määrä on laskenut noin kolmannekseen. Vielä 1990-luvun alussa mansikkatiloilla työvoima oli pääosin kotimaista. Tuolloin viljeltiin yleensä vain paria lajiketta, joiden sato poimittiin noin kolmen viikon aikana heinäkuussa, viljelijät kertovat.

Nykyään satokautta on pidennetty ja työsuhteet ovat muutaman viikon sijaan kolmesta yhdeksään kuukautta. Marjatilat sijaitsevat tyypillisesti syrjäseuduilla, jonne tarvitaan satoja, jopa tuhansia poimijoita. Tilojen voimakas kasvu on ollut mahdollista helposti saatavan ulkomaisen työvoiman ansiosta. He majoittuvat kauden ajaksi tiloille.

– Ulkomaalaisen työmotivaatio on luonnollisesti korkealla, kun Suomesta saatava palkka riittää hyvin perheen elättämiseen ja jopa elintason merkittävään nostamiseen pitkäksi aikaa. Lähtömaassa ei ole juurikaan sosiaaliturvaa. Palkat perustuvat maaseutuelinkeinojen työehtosopimukseen. Poimintatyö on pääasiassa urakkatyötä, jossa ansiot määräytyvät poimitun määrän perusteella.

Työ on lisäksi tehtävä ohjeiden mukaisella tarkkuudella ja huolellisuudella. Kotimaista työvoimaa käyttävien tilojen kokemusten perusteella työvoimaa on oltava jopa yli kaksinkertainen määrä ulkomaisiin verrattuna. Lisäksi työvoima vaihtuu tiheään koska harvoilla on mahdollista sitoutua töihin koko kesäksi. Tämä kaikki vaikuttaa suoraan kotimaisten marjojen hintaan ja kilpailukykyyn tuontimarjoihin verrattuna.