Heikosta omanarvontunnosta kärsivä ihminen pyrkii yleensä osoittamaan tehokkaalla tekemisellään olevan parempi kuin mitä hän itse tuntee olevansa. Voidaan puhua työpaikkojen suorittajatyypistä, joka voi pahimmillaan olla pakonomaista tekemistä, jossa oma arvo määrittyy suoritusten ja onnistumisten kautta.

Kun työelämän paineet ja vaatimukset kasvavat koko ajan, miten voi saavuttaa kokemuksen siitä, että on riittävän hyvä? Omanarvontunto rakentuu lapsuudessa ja siihen vaikuttaa esimerkiksi se, miten lapsi on tullut kohdatuksi kasvuvuosinaan. Se tarkoittaa sitä, että voi kokea itsensä hyvänä ja arvokkaana ihmisenä.

– Liiallinen suorittaminen voi rakentua monesta eri lähtökohdasta, kuten ylitunnollisuudesta, kiltteydestä tai rajojen asettamisen vaikeudesta. Toisilla kokemus omasta hyvyydestä rakentuu onnistumisten varaan. Tällöin vastoinkäymiset ja epäonnistumiset aiheuttavat usein suhteettoman suuren reaktion. Nämä henkilöt kärsivät usein heikosta omanarvontunnosta, kommentoi Mehiläisen johtava psykoterapeutti Anna Valjakka.

– Tärkeää on, että ihminen tulee hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. Se miten työpaikalla käsitellään virheitä ja epäonnistumisia ja millainen suhde työntekijällä on esihenkilöönsä, vaikuttaa paljon. Jos työpaikalla vallitsee pelolla johtamisen kulttuuri, jossa onnistumisista palkitaan ja virheistä rankaistaan, huonon omanarvontunnon omaava työntekijä alkaa suorittamaan entistä enemmän, Valjakka kertoo.