Psykologien mukaan krooninen vitkuttelu ja asioiden siirtäminen tulevaisuuteen ei yleensä johdu laiskuudesta tai huonosta ajankäytöstä. Taustalla on usein tunteiden säätely.
Osa ihmisistä tuntuu olevan tekosyiden mestareita. Aina löytyy jokin selitys saamattomuudelle. Sähköpostiin pitäisi vastata, veroilmoitus odottaa, työraportti pitäisi kirjoittaa, keittiön listat maalata tai vaatekaappi siivota.
Krooninen saamattomuus on ongelma
Tällaiset ihmiset huomaavat selaavansa puhelinta, keittävänsä vielä yhden kupin kahvia tai päättävänsä, että aloittaa urakan seuraavana päivänä.
Kaikki lykkäävät joskus asioita. Ongelma syntyy silloin, kun asioiden siirtämisestä tulee tapa. Silloin tehtävät kasaantuvat, määräajat lähestyvät ja stressi kasvaa. Samaan aikaan varsinaisen työn aloittaminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta.
Kanadalainen psykologian professori Tim Pychyl on tutkinut ilmiötä vuosia. Hänen mukaansa ihminen ei varsinaisesti pakene tehtäviä, vaan sitä tunnetta, jonka tehtävä herättää. Se voi olla epäonnistumisen pelkoa, epävarmuutta, kyllästymistä tai jopa liian täydellisyyden tavoittelua.
Siksi mieli alkaa keksiä uskottavia selityksiä sille, miksi juuri nyt ei kannata aloittaa. Osa ihmisistä uskoo näitä selityksiä ja uskottelee niitä muillekin.
Tehtävä jää pyörimään mieleen ja vie huomaamatta henkistä energiaa.
Yksi yleisimmistä on ajatus siitä, että työ sujuu parhaiten viime hetkellä. Moni luulee olevansa tehokkaimmillaan paineen alla. Pychylin mukaan kyse on kuitenkin muistiharhasta.
Ihminen muistaa helpotuksen, jonka työn valmistuminen toi, mutta unohtaa helposti kaiken sitä edeltäneen kiireen, stressin ja huonosti nukutut yöt. Toinen tuttu ajatus on, että aikaa on vielä runsaasti.
Kun määräpäivä tuntuu kaukaiselta, lykkääminen tuntuu harmittomalta. Todellisuudessa tehtävä jää pyörimään mieleen ja vie huomaamatta henkistä energiaa. Moni odottaa myös oikeaa tunnetta. Selitysten kirjo on laaja.
– En ole nyt siinä mielentilassa.
– Aloitan iltapäivällä.
– Maanantaina on parempi hetki.
Tutkimusten mukaan motivaatio tulee kuitenkin usein vasta tekemisen jälkeen, ei ennen sitä. Jo muutaman minuutin työskentely voi madaltaa kynnystä niin paljon, että tehtävä etenee lähes itsestään. Aloittaminen on aina vaikeinta.
Otetaan esimerkiksi tiskaaminen. Kun sen kerran aloittaa, on homma itseasiassa suhteellisen vaivatonta ja nopeaa. Joskus hommien tekemisen lykkäämisen taustalla voi olla myös täydellisyyden tavoittelu.
Luonnos on arvokkaampi kuin täydellinen työ
Jos työn pitäisi onnistua ensimmäisellä yrityksellä täydellisesti, aloittamisesta tulee yllättävän vaikeaa. Psykologit muistuttavat, että keskeneräinen luonnos on lähes aina arvokkaampi kuin täydellinen työ, jota ei koskaan synny. Joskus lykkääminen kertoo myös aidosta uupumuksesta.
Tutkimuksissa on havaittu, että loppuun palaneet ihmiset lykkäävät tehtäviä muita useammin. Tällöin ratkaisu ei välttämättä ole tehokkaampi ajankäyttö vaan riittävä lepo ja kuormituksen vähentäminen.
Tutkijoiden mukaan lykkäämisen kierteen katkaisemiseen ei tarvita suuria elämänmuutoksia. Usein riittää, että tehtävä pilkotaan niin pieneksi, että sen aloittaminen ei tunnu enää ylivoimaiselta.
Viiden minuutin sääntö on yksi tunnetuimmista keinoista. Päätä tehdä tehtävää vain viisi minuuttia. Ensimmäiset minuutit ja varsinainen aloittaminen on työn vaikein vaihe. Sen jälkeen tekeminen alkaa kulkea omalla painollaan. Täydellistä hetkeä on turha odottaa. Kaikki hetket ovat yhtä hyviä tai huonoja.
Lähde: Tim Pychyl
Voit lisätä Staran Googlen ensisijaiseksi lähteeksi klikkaamalla tästä ja ruksittamalla laatikon. Voit myös lukea lisää tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten masennus, stressi, tiskaus, univelka tai laajemmin samasta aihealueesta Lifestyle -osioistamme.
