Stara.fi tapasi Paha maa ja Keisarikunta -elokuvien suositun tähden Tampereen ensi-illassa. Viime vuonna kolme elokuvaa tehnyt Mikko Leppilampi on noussut nopeasti Suomen

Leffapuolella menee siis lujaa, mutta mitä tähden henkilökohtaiseen elämään kuuluu?

– Tosi hyvää. Erittäin mieluisa vuosi on nyt takana. Oli paljon töitä ja mieluisia produktioita eri tuotantoyhtiöiden ja ohjaajien kanssa eri aikakausilta. Se on ollut hirveän opettavaista. Olen samalla kasvanut näyttelijänä paljon, Leppilampi toteaa.

Myös alkanut vuosi tulee olemaan kiireinen. Projekteja on käynnissä, mutta koska leffa-alalla suunnitelmat voivat kariutua vielä loppumetreillä, niistä ei vielä voi puhua.

– Nyt on helppo olla ja hengitellä, kun on mielenkiintoinen vuosi tulossa. Näyttäisi olevan hyvin kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Tekisi ihan hirveästi mieli lörpötellä kaikkea, mutta sit kun isot herrat antaa luvan kertoa, niin sitten niistä enemmän, Mikko kiertelee.

Mitä puuhailet vapaa-ajalla, kun esimerkiksi leffojen välille jää muutama viikko aikaa – siis baarielämän lisäksi?

– Tietysti niin kuin mainitsit, niin aina välillä täytyy sopivassa määrin viettää vapaa-aikaa ja irrotella, ja nähdä myös kavereita, jotka eivät ole tällä alalla. Välillä tulee erkaannuttua hieman siitä kaveripiiristä, jonka kanssa vapaa-aikaa viettää.

– Yritän päästä jäälle niin paljon kuin mahdollista ja ylläpitää jääkiekkoharrastusta tuolla Pietarinkadun Oilersin kuvioissa. Nyt olin just Levillä hiihtämässä, kelkkailemassa ja koiravaljakkoajeluilla. Peruna kerrallaan, niin kuin joku viisas joskus sanoin.

Leppilammen tuorein leffa on siis erittäin mielenkiintoinen Paha maa, joka on saanut hyviä arvosteluita ja hyvän vastaanoton. Leffa on kuitenkin aika synkkä tarina suomalaisista.

– Varmasti ihmiset, jotka kävelevät teatterista ulos ovat vähän ahdistuneita. Se jättää miettimään asioita, ja niin on tarkoituskin. Paha maa on episodityyppinen elokuva, jossa on kahdeksan tärkeää tarinaa, jotka linkittyvät toisiinsa. Se on karu kuvaus tämän päivän ihmiskohtaloista, jotka eivät välttämättä olekaan niin hyviä, Mikko kertaa leffan perimmäistä olemusta.

– Tässäkin on niin, että vanhemmat ovat matkalla Phuketissa. Toimittajat ovat tulleet kyselemään, että: ”Onko tämä lisätty jälkeenpäin jonain markkinakikkana?”. Se on vähän loukkaavaa, koska tää koko idea on lähtenyt niin, että Jari Rantala on kirjoittanut tästä ensimmäisen version jo 1992.

Tässä elokuvassa monta hyvää tavallista ihmistä kääntyy pahaksi. Hyvän ja pahan raja tuntuu aika häilyvältä?

– Kyllä. Varmaan joku Mikko Niskasen 8 surmanluotia on ollut edellinen tällä tavalla ihmiskohtaloita ja suomalaisia kuvaava elokuva. Tämä ei ole kuitenkaan kurjuudenhakuista. Jos ihmiset halutaan saamaan ajattelemaan jotain hyvää, niin se ei onnistu siten että näytetään kun toiset ihmiset elävät hyvin ja onnellisesti. Siksi tällainen karu ja ahdistava elokuva jossa on paljon pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta, niin se aiheuttaa sen että moni haluaa mennä vaikka kotiin ja tehdä jotain hyvää. Tässä on toivoa.

Leppilammen vastanäyttelijöinä Paha maa -elokuvassa nähdään Pamela Tola ja Jasper Pääkkönen. Kolmikon yhteistyö toimi hyvin ainakin valkokankaalla. Kuinka homma toimi kulissien takana?

– Me tunnetaan entuudestaan toisemme ja vietettiin aikaa keskenämme ennen kun alettiin kuvaamaan. Se helpotti suhtautumista asiaan. Esimerkiksi Pamelan kanssa sovittiin hirveän tarkkaan, mikä roolihenkilöidemme suhde ja tausta on, missä he ovat tavanneet ja miten he elävät. Se on hirveän tärkeä tietää, kun aletaan improvisoimaan.

– Kun kuvasimme filmin sijaan HD:lle, se mahdollisti, että kuvattiin kahdella kameralla ja sä olit koko ajan kuvissa. Kaikki sun reaktiot voitiin jopa varastaa, kun sä vaikka putosit roolista. Lopullinen elokuva tehtiin siis vasta leikkauspöydällä.

Elokuva kuvattiin helmi-maaliskuussa 2004. Ensi-iltaan Paha maa tuli kuitenkin vasta liki vuosi tämän jälkeen, eli tammikuussa 2005. Tuossa ajassa ehtii melkein unohtaa koko elokuvan?

– Mulla on ollut niin onnellinen tilanne, että olen saanut tehdä vielä kaksi muuta elokuvaa sen jälkeen. Näin lopullisen version vasta ensimmäisessä lehdistönäytöksessä ja olin hyvin vaikuttunut. Nostan hattua Aku Louhimiehelle, hän tiesi koko ajan mitä tekee, Mikko viittaa tuottajan ja ohjaajan välillä käytyyn kiistaan elokuvan linjasta.

Keisarikunta ja Paha maa -elokuvien ensi-illat olivat kovin lähekkäin. Menivätkö näiden kuvaukset päällekkäin?

– Nyt meni aika hyvin kun ensimmäisten kuvausten jälkeen oli pari viikkoa vapaata ja sitten alkoi toisen elokuvan kuvaukset. Mä halusin pyhittää aina sen ajan, joka oli yhdelle leffalle varattu, niin kokonaan siihen.

– Paha maa elokuvan tuotannon ajasta mulla oli vaan puolet ajasta töitä. Olin kuitenkin koko ajan valmis siihen, että jos tulee tilanne, että mua tarvitaan. Ei tiennyt koskaan milloin joutuu taas ns. sorvin ääreen. Oli tärkeää, että pystyin keskittymään juuri siihen. Kun saan näiden kautta lisää ammattitaitoa, niin jatkossa voin varmasti sekoittaakin aikatauluja.

Mikko Leppilampi on päässyt siis urallaan hyvään vauhtiin. Vanhan sanonnan mukaan rautaa pitää takoa kun se on kuumaa. Seuraava Mikon tähdittämä elokuva tulee ensi-iltaan kuluvan vuoden toisella puoliskolla.

– Se on Timo Koivusalon elokuva Kaksipäisen kotkan varjossa. Se on jo kuvattu ja tulee loppukesästä tai kesän jälkeen ensi-iltaan.

Jocka Träskbäck