Kolme on luku, johon liittyy suuri määrä merkityksellisiä käsitteitä ja asioita. Esimerkkinä mainittakoon kolmiulotteisuus, aikoinaan maailmaa hallinnut kolmas valtakunta, saduissa ja tarinoissa esiintyneet kolme rosvoa, kolme muskettisoturia, kolme karhua tai kolme pientä porsasta.

Uskonnossa puhutaan pyhästä kolminaisuudesta ja fysiikassa avaruuden kolmesta ulottuvuudesta. Myös suomalainen rokkiposse Alavala edustaa nyt numero kolmea, sillä yhtye kutistui trioksi.

Vuonna 2008 perustettu Alavala on oikeastaan muutenkin pelkkä muisto aiemmasta, sillä kokoonpanon väkimäärän lisäksi se on muuttanut tyyliään jenkkirokista suomenkieliseen poppiin. Parittomasta ja pienestä jäsenmäärästä huolimatta Helsingin Alppilassa vaikuttavalla yhtyeellä ei ole porukassa kolmatta pyörää – he ovat perimusikaalinen kolmen kimppa.

Yhtyeessä biisejä taikova ja laulava Emppu, eli Emilia Suhonen on Alavalan kitaristi Masi Hukarin avovaimo. Bassoa näppäilee Empun paras ystävä Noora Puhakka. Naiset ovat tulleet tunnetuksi Suomen tähtitaivaalla edesmenneestä Tiktak-tyttöbändistä. Masi on puolestaan niittänyt mainetta muun muassa Amoral-metalliyhtyeen riveissä.

– Alavalan juuret on mun ja Masin duoajoissa, jolloin vedettiin kahdestaan coverkeikkaa. Kelattiin, et coverbändillä pitää olla lainanimi, joten suomennettiin tosi köpösti Underoath, joka on jenkkiläinen metalcore-yhtye. Siitä tuli palindromi, mikä miellytti mua sanaleikkien ystävänä, kitaran varressa itsekin ansioikkaasti viihtyvä Emppu aloittaa.

Nimi jäi, ja poppoo aloitti oman musiikin tekemisen. Emppu myöntää, että ei pitänyt soljuvaa nimeä iskevänä kovasävyistä rokkia soittaneelle yhtyeelle. Alkuaikoina ja ensimmäisellä Secret Whale -levyllä oli mukana myös rumpali Tyko Haapala, joka kuitenkin päätti jättää yhtyeen useiden muiden musaprojektien vuoksi. Emppu, Masi ja Noora tajusivat nopeasti, että nyt on täydellinen hetki tehdä isoja muutoksia. He päättivät olla etsimättä neljättä jäsentä ja heivata kaikki musiikilliset oletukset ja määrittelyt pois.

– Me ollaan tehty täysi ympyrä yhtyeenä! Aloitettiin akustisesta matskusta, josta päädyttiin aika isoonkin englanninkieliseen rokkiin. Nyt tehdään suomeksi poppia. Perusydin ja sielu yhtyeessä ovat kuitenkin säilyneet ihan samana. Eikä mun sävellystyökään ole hirveästi muuttunut. Kyse on enemmänkin sovituksellisista vaiheista. Lisäksi diggaan Alavala-nimestä taas, koska se sopii suomenkieliselle triolle, Emppu jatkaa.

”Tahdon olla itselleni rehellinen”

Alavala ei ole syrjäkylien kellaribändi, vaikka se ei olekaan lyönyt suurelle massalle läpi. Kaikki kolme bändin jäsentä ovat saavuttaneet kuuluisuutta aiemmin, ja he ovat päässeet elämänsä aikana soittamaan liki kaikilla Suomen klubeilla ja festareilla. Se puoli on nähty.

– Nyt mulle on tärkeää, että fokus on musan tekemisessä, eikä helpon menestyksen perässä ravaamisessa. Yritän keskittyä etenkin omaan tekemiseen. Pyrin olemaan rypemättä nykymusiikin tilassa tai musabisneksen ongelmissa. Tahdon olla itselleni rehellinen ja sitä kautta myös maailmalle, lahjakas nainen pohtii musiikin kaupallisuudesta ja siihen pakottamisesta.

Alavala alkoi tehdä lokakuussa julkaistavaa Minuntai-albumia biisien ehdoilla ilman ajatusta bändimäisestä soundista. Kyydistä jäivät rumpujen lisäksi myös sähkökitara. Emppu paljastaa, ettei hänellä ole koskaan ollut säveltäjänä ja sanoittajana yhtä vapaa olo kuin uutta levyä tehdessä.

– Laulamme tulevalla levyllä muun muassa, että ”tulevaa ei tule pakottaa”. Mä tiedän, et me soitetaan anyway. Soittaminen on vakio. Yleisön määrä, stagen leveys ja korkeus sekä keikkaliksan suuruus vaihtelee ajassa ja avaruudessa. Päämäärä on kehittyä ihmisenä ja muusikkona. Alavalassa soittaa tosiaan itseni lisäksi avopuolisoni ja paras ystävä. Jokainen voi siis varmaan kuvitella, millä henkisillä leveleillä tässä liikutaan.

Emppu vakuuttaa, että yhtyeessä ei kärvistellä bestisdraaman ja perheriitojen keskellä. Alavalan porukalla on selkeät roolit, ja jokainen osaa antaa toisilleen palautetta rakentavasti.

– Mä teen sävellys- ja sanoitustyön yksin, jonka jälkeen Noosu ja Masi saavat kommentoida ja kelata sovitusta vapaasti. Eikä ne ikinä hauku mitään rumasti. Vittuilua en siedä oikein missään ihmissuhteissa.

Varsinaisella levyllä vierailee useampikin supermuusikko, jollaisia löytyy yhtyeen omasta ystäväpiiristä. Vierailijoita on tarkoitus nähdä ainakin levyjulkkarikeikalla. Levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu Pahalle nimi on ilmestynyt musiikkivideon kera. Videolla nähdään tummanpuhuvaa tunnelmaa ja sielukasta sanomaa.

– Pahalle nimi -kappale kertoo niistä tunteista, jotka heräävät mitättömyyksistä mutta pilaavat pahimmillaan koko parisuhteen. Pelätään yksinjäämistä, yritetään omistaa, ollaan mustasukkaisia ja ei osata päästää kurjista jutuista irti. Mä pääsin soittaa biisiin kymppikielistä kannelta, mikä oli tosi siistiä. Ystäväni Henri Haapakoski veti kappaleen upeat sopraanosaksofonit improvisoiden!

– Haluttiin tehdä videosta ahdistava ja ajatuksia herättävä, joten päädyttiin nyt ilmestyneeseen tyyliin. Siinähän ei tapahdu juuri mitään, mikä on aika poikkeuksellista nykyiselle videotaiteelle. Veljeni Ilari teki tosi hyvää jälkeä videon kanssa, ja meillä on broidin kanssa kyky hiffata toistemme visiot nopeasti, Emppu vinkkaa.

– Minuntai tulee olemaan yllättävän monipuolinen albumi, vaikka linja onkin akustisiin soittimiin perustuva. Mukana on kuitenkin paljon koneita, rytmejä ja kaikkea vänkää. Erikoisinstrumenttejä kannattaa bongailla, koska niitä levy on täynnä. Se on kaunis, paljas ja rehellinen albumi josta oon todella ylpeä! Se on myös mun debyyttilevy suomenkielisenä sanoittajana, mikä on aika jännittävää.

”Tiktakista me ollaan ylpeitä”

Alavalassa musisoivia neitokaisia on vaikea yhdistää enää vuonna 2007 voittokulkunsa päättäneeseen Tiktak-yhtyeeseen. Molemmat mimmit ovat bändimenneisyydestään ylpeitä, eikä suotta – puolet yhtyeen jäsenistä oli 13-vuotiaita heidän solmiessaan ensimmäisen levytyssopimuksen Universal Musicin kanssa. Tästä hetkestä on vierähtänyt jo 15 vuotta. Onko Tiktakin viittaa raskas kantaa edelleen?

– Tiktakista me ollaan Noosun kanssa ylpeitä, eikä siinä viitassa ole mitään vikaa. Se ei ole raskas eikä kevyt, vaan osa meitä niin kuin käsi tai jalka ihmiskehossa. Alavala on kuitenkin erilainen projekti. Ihmiskemiat toimivat hyvin, koska kaikki ovat erikoispossea. Noora on todella älykäs, taitava ja kykenevä ihminen, mutta jostain syystä hän toisinaan taantuu basso kourassa ihan sellaiseksi henkilöksi, josta basistivitsit kertoo, Emppu kuvailee parasta ystäväänsä pilke silmäkulmassa.

– Masi lukee studiossa äänitysbreikillä zen-kirjoja, mutta aina nuo itämaiset viisaudetkaan eivät pelasta jotain toimimatonta laitepoloista yllättävältä vihanpuuskalta. Minä olen punkkarin ihon alle piilotettu prinsessa ja neiti, Emppu kuvailee, ja paljastaa nöyrästä otteesta huolimatta haaveilevan jollain tasolla stadionluokan keikasta.

– Aloitan usein treenit Isoroban kellarissa sanoilla: ”Good evening, Wembley!”.

Terhi Piiroinen