Yksinäisyys kiihdyttää iäkkäiden kognitiivista heikkenemistä. Eristäytyneisyys vaikuttaa riippumatta siitä, kokeeko ihminen itsensä yksinäiseksi vai ei. Iäkäs ihminen hyötyy sosiaalisesta elämästä kaikin tavoin.
St Andrewsin yliopiston tuore tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa suoran syy–seuraussuhteen sosiaalisen elämän ulkopuolisen olon ja myöhemmän iän nopeamman muistin ja ajattelukyvyn heikkenemisen välillä. Tulokset on julkaistu The Journals of Gerontology -tiedelehdessä.
Tutkijoiden mukaan yksinolo tarkoittaa vähäistä sosiaalista kanssakäymistä tai sitä, että ei kuulu mukaan minkäänlaiseen yhteisötoimintaan. Jopa uskonnollisen toiminnan puute voidaan luokitella tällaiseksi.
Tämä eroaa yksinäisyydestä, joka on subjektiivinen kokemus. Vaikka yksinolo ja yksinäisyys usein kulkevat käsi kädessä, ne vaikuttavat aivojen toimintaan toisistaan riippumatta.
Tutkimuksessa analysoitiin Yhdysvaltain Health and Retirement -aineistoa, joka sisälsi yli 137.000 kognitiivista testiä yli 30.000 ihmiseltä vuosilta 2004–2018. Tulokset osoittivat, että sosiaaliseen toimintaan osallistuminen suojaa aivojen toimintaa kaikissa väestöryhmissä sukupuolesta, koulutustasosta ja etnisestä taustasta riippumatta. Kanssakäyminen on tärkeää mielenterveyden lisäksi aivoterveydelle.
Voit lukea Starassa myös lisää tähän kyseiseen artikkeliin liittyvistä aiheista, kuten perhe, vanhus, vanhuus tai laajemmin aihealueesta Lifestyle Terveys.
