Vanhemmuus on on periaatteessa vaiheesta toiseen sopeutumista lapsen kasvaessa. Teini-iässä lapsi hakee kokemuksia ja opettelee elämään muuttuvan vartalonsa ja mielensä kanssa. Moni vanhempi haluaa olla teinilleen ennen kaikkea läheinen ja helposti lähestyttävä.
Hyvä tahto voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan, jos vanhempi alkaa suhtautua lapseensa ensisijaisesti ystävänä. Psykologien mukaan liian varhaisessa ikävaiheessa alkava kaverillisuus voi heikentää vanhemman auktoriteettia ja vaikeuttaa nuoren tervettä kehitystä.
Asiantuntijoiden mukaan teini tarvitsee aikuisen, joka asettaa rajat ja kestää sen, että niitä vastustetaan. Tämä kuuluu nuoruuden kehitykseen ja kasvuun. Ystävä ei määrää kotiintuloajoista, muistuta vastuista tai vaadi turvallista käyttäytymistä.
Tämä on juuri vanhemman tehtävä. Teinin on tärkeää tietää, että kotona on aikuinen, joka pitää kokonaisuuden hallinnassa, vaikka se joskus ärsyttäisikin.
Nuorten, lasten ja perheiden parissa työskentelevä psykologi Barbara Greenberg muistuttaa, että vanhemman ja ystävän roolit eivät ole sama asia. Vanhemman kuuluu tarjota rakennetta ja toimia auktoriteettina, jotta nuori voi turvallisesti harjoitella itsenäistymistä. Jos rajat hämärtyvät, myös vanhemman vaikutusvalta voi heiketä.
Psykologian professori Judith Smetana Rochestersin yliopistosta korostaa, että luottamus ei tarkoita roolien sekoittamista. On hyvä, jos nuori haluaa kertoa vanhemmalleen elämästään, mutta vanhemman ei pidä purkaa lapselle samaan tyyliin omia asioitaan tai tehdä lapsesta omaa uskottuaan.
Tietyt aiheet ja tunteet kuuluvat aikuisten välisiin suhteisiin, eivät vanhemman ja lapsen välille. Asiantuntijat painottavat myös vanhemman tunneilmaisun merkitystä. Jos vanhempi reagoi voimakkaasti tai kaataa omat tunteensa nuoren niskaan, nuori voi kokea, että vanhempi ei kestä kuulemaansa.
Rauhallinen ja tasainen reagointi viestii turvallisuutta, vaikka se vaatisikin vanhemmalta itsensä hillitsemistä. Kevyet, epäsuorat kysymykset arjesta ja kavereista voivat auttaa nuorta avautumaan ilman, että rajoja ylitetään.
Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, asetelma muuttuu luonnollisesti. Aikuisuuden kynnyksellä vanhemman ja lapsen välille voi syntyä ystävyyden kaltaista tasavertaisuutta, mutta tämän muutoksen tulisi tapahtua nuoren ehdoilla ja omalla ajallaan.
Liian varhain tavoiteltu kaveruus voi heikentää kasvatusta juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan, She Knows -sivusto uutisoi.
Voit halutessasi lukea Starassa myös lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten nuoret, selfie, vanhemmat tai laajemmin tästä aihealueesta Lifestyle -osioistamme.
