Tuore vakuutusoikeuden ratkaisu selvittää missä työntekijän ja yrittäjän välinen raja kulkee.
Esimerkiksi toimittaja voi tehdä vuosikausia töitä samalle yhtiölle. Hän voi saada tehtävänsä yhtiöltä ja käyttää jopa sen tietokonetta olematta silti työsuhteessa.
Johdon ohjaus ja valvonta työsuhteen edellytys
Vakuutusoikeuden ratkaistavana oli tapaus, jossa vihjetoimittaja oli työskennellyt samalle yhtiölle vuosina 2008–2023. Hän itse katsoi olleensa yhtiön sivutoiminen työntekijä.
Eläketurvakeskus oli katsonut työn kuuluvan yrittäjän eläkelain, eli YELin piiriin. Myös työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta päätyi samalle kannalle. Pelkkä palkkio tai pitkä yhteistyö ei ratkaise asiaa.
Työsuhteelle on tyypillistä se, että työtä tehdään sopimuksen perusteella ja henkilökohtaisesti toiselle taholle vastiketta vastaan. Samalla ollaan työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.
Vakuutusoikeuden mukaan toimittaja teki työn tässäkin tapauksessa henkilökohtaisesti, sopimuksen perusteella, yhtiön lukuun ja sai siitä korvauksen.
Kyse oli yrittäjyydestä, koska toimittaja päätti itse mitä ja miten tekee.
Yksi olennainen ehto jäi kuitenkin puuttumaan. Hänen mukaansa työn tekeminen ei kuitenkaan tapahtunut työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Juuri siksi kyseessä ei ollut työsuhde. Kyse oli yrittäjyydestä, koska toimittaja päätti itse mitä ja miten tekee.
Työnantaja ei voinut määrätä toimittajaa siitä, missä, miten ja milloin työ piti tehdä. Työnantaja ei myöskään valvonut näiden määräysten noudattamista. Työsuhteeseen kuuluu, että työntekijä noudattaa työnantajan työtä koskevia määräyksiä.
Toimittajan työ oli jatkunut pitkään ja vakiintuneesti. Toimittaja kyllä sai tehtävänsä yhtiön etukäteen laatimasta työjärjestyksestä. Työlle oli myös tietyt määräajat, jotka liittyivät lehtien ilmestymisaikatauluun. Hän laati ravivihjeitä, raportoi raveista ja laati valmispelejä.
Palkkiot maksettiin kappale- ja artikkelikohtaisesti yhtiön määrittelemien taksojen mukaan. Toimittajan mukaan hän sai myös yksityiskohtaisia ohjeita esimerkiksi tekstien sisällöstä, otsikoinnista, rakenteesta ja merkkimääristä.
Määräajat eivät tarkoittaneet työsuhdetta
Hän kertoi lisäksi saaneensa työjärjestyksen kuukausittain. Joskus työlista julkaistiin jopa pidemmäksikin aikaa. Lisäksi häneltä oli kysytty kesälomista ennen työlistojen laatimista.
Jos jokin tehtävä ei sopinut esimerkiksi hänen päätyönsä vuoksi, hän ilmoitti asiasta, minkä jälkeen tehtävä annettiin toiselle toimittajalle. Myös hänen pääasiallinen tietokoneensa oli hänen kertomansa mukaan yhtiön hänelle antama.
Vakuutusoikeus kuitenkin katsoi, että yhtiön määräysvalta ei ollut riittävän vahvaa työsuhteen syntymiseen. Oikeuden mukaan esimerkiksi määräajan antaminen ei vielä osoita työnantajan johto- ja valvontaoikeutta. Sama koski ohjeita tekstien merkkimääristä.
Vakuutusoikeus piti tällaisia määräyksiä lähinnä teknisinä ohjeina, joita työn tilaaja voi antaa myös itsenäiselle ammattilaiselle.
Asiantuntijatehtävissä työ voidaan tehdä itsenäisesti.
Lisäksi vakuutusoikeus totesi, että erityisosaamista vaativissa asiantuntijatehtävissä työ voidaan tehdä itsenäisesti. Tällöin ei synny työntekijälle tyypillistä työnantajan johtoa ja valvontaa.
Oikeus viittasi myös aiempaan ratkaisu- ja soveltamiskäytäntöön, jossa kotona työskenteleviä toimittajia ja lehtiavustajia ei ole tällaisissa tilanteissa pidetty työnantajan johdon ja valvonnan alaisina.
Alempi muutoksenhakuelin oli arvioinut työn samalla tavalla. Sen mukaan toimittaja käytti omaa erityistä ammattitaitoaan ja pystyi päättämään itsenäisesti, missä ja miten hän käytännössä työskenteli. Yhtiö sai puolestaan tarkistaa, että tilattu lopputulos vastasi sovittua ja valmistui määräajassa.
Toimittaja puolestaan vetosi, että yhtiö ei ollut hänen mukaansa missään vaiheessa tuonut esille, että hän työskentelisi muussa kuin työntekijän asemassa. Korvausta oli myös maksettu sivutuloverokorttia käyttäen.
Katsottiin lopulta yrittäjätyöksi
Vakuutusoikeuden mukaan työsuhteen olemassaolo ratkaistaan aina todellisten työskentelyolosuhteiden perusteella.
Korvauksen maksaminen sivutuloverokortilla oli vain käytännön menettely, jolle oikeus ei antanut erityistä merkitystä arvioitaessa sitä, kuuluiko työ TyEL:n vai YEL:n piiriin.
Myöskään työn tekijä ja työn teettäjä eivät voi vain keskenään päättää, että työ on työsuhdetta tai yrittäjätyötä.
Työeläkelainsäädännön kannalta asia ratkaistaan sen perusteella, miten työ tosiasiassa tehdään. Niinpä 15 vuotta samalle yhtiölle työskennelleen toimittajan työ katsottiin yrittäjänä tehdyksi työksi.
Lähde: Vakuutusoikeus
Voit lisätä Staran Googlen ensisijaiseksi lähteeksi klikkaamalla tästä ja ruksittamalla laatikon. Voit myös lukea lisää tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten käräjäoikeus, laki tai laajemmin samasta aihealueesta Uutiset -osioistamme.
