Helsingin hovioikeus on tuominnut Ukrainassa taistelleen miehen kolmesta sotarikoksesta 12 vuoden ja kuuden kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen.
Käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut hänet neljästä sotarikoksesta elinkautiseen vankeuteen. Hovioikeuden ratkaisu on kiinnostava, sillä tuomio muuttui merkittävästi.
Tuomittu taisteli venäläisessä ryhmässä
Hovioikeus katsoi miehen syyllistyneen sotarikokseen väijytyksessä, jota koskevan syytteen käräjäoikeus oli puolestaan hylännyt kokonaan. Samalla hovioikeus kuitenkin hylkäsi kaksi muuta sotarikosta, jotka oli luettu hänen syyllisyydekseen käräjäoikeudessa.
Lopputuloksena elinkautinen vaihtui määräaikaiseen 12,5 vuoden vankeusrangaistukseen. Tapahtumat sijoittuvat Ukrainaan vuosille 2014–2015. Hovioikeuden mukaan aseellinen selkkaus oli luonteeltaan kansainvälistä rikollisuutta. Vastaaja toimi venäläisen Rusitsh-ryhmän apulaispäällikkönä.
Vakavin syytekohta liittyi Aidar-pataljoonaan kohdistuneeseen väijytykseen, jossa kuoli 22 ukrainalaissotilasta ja haavoittui neljä. Väijytyksessä käytettiin Ukrainan lippua väärin. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että vastaaja osallistui väijytykseen ja ampui itse kevyellä konekiväärillä kohti ukrainalaissotilaita.
Syytteessä ei väitetty, että juuri hänen ampumisensa olisi surmannut tai haavoittanut ketään. Tästä huolimatta hovioikeus katsoi hänen olleen osaltaan vastuussa sotilaiden surmaamisesta ja haavoittamisesta, koska hän osallistui yhdessä muiden joukkojen kanssa toteutettuun tekoon.
Väijytyksessä käytettiin Ukrainan lippua väärin.
Hovioikeus ei sen sijaan katsonut näytetyksi, että vastaajalla olisi ollut sellainen tosiasiallinen määräys- ja valvontavalta muihin Rusitsh-ryhmän jäseniin, että hän olisi ollut heidän teoistaan rikosoikeudellisessa esimiesvastuussa.
Toinen syytekohta koski ainakin neljää väijytyksessä haavoittunutta ja taistelukyvyttömäksi joutunutta ukrainalaissotilasta, jotka surmattiin ampumalla. Käräjäoikeus oli katsonut vastaajan olevan esimiehenä vastuussa yhden haavoittuneen sotilaan surmaamisesta.
Hovioikeus päätyi toiseen lopputulokseen. Sen mukaan näyttö ei riittänyt osoittamaan, että vastaaja olisi itse ampunut haavoittuneita sotilaita. Myöskään kahden muun Rusitsh-ryhmän jäsenen ampumisesta ei saatu riittävää näyttöä.
Koska vastaajalla ei lisäksi näytetty olleen muihin ryhmän jäseniin tosiasiallista määräys- ja valvontavaltaa, häntä ei voitu pitää tapahtumista vastuullisena myöskään esimiehenä. Syyte hylättiin kokonaan. Hovioikeus hylkäsi myös syytteen, joka liittyi haavoittuneen ukrainalaissotilaan poskeen tehtyyn Rusitsh-ryhmän symboliin.
Käräjäoikeus tuomitsi elinkautiseen
Käräjäoikeus oli pitänyt tätä tekoa sotarikoksena. Hovioikeuden mukaan symboli oli tehty poskeen terävällä esineellä painamalla, mutta haava oli pinnallinen ja verta vuotamaton ja vahingoittaminen lyhytkestoista.
Hovioikeuden mukaan teko ei aiheuttanut uhrille sotarikossäännöksessä edellytettyä voimakasta fyysistä tai henkistä kärsimystä. Näin ollen teko ei hovioikeuden mukaan täyttänyt sotarikoksen tunnusmerkistöä.
Kaksi muuta sotarikostuomiota sen sijaan jäivät pääosin voimaan. Toinen liittyi ukrainalaissotilaan ruumiin kanssa halventavasti poseeraamiseen sekä valokuvien levittämiseen internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Toinen koski vastaajan verkossa julkaisemia ilmoituksia, joiden mukaan Rusitsh-ryhmä ei anna armoa eikä ota vankeja.
Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan neljästä sotarikoksesta elinkautiseen vankeuteen. Hovioikeuden ratkaisussa hänen syykseen jäi kolme sotarikosta, mutta ne perustuivat osittain eri tekoihin kuin käräjäoikeuden tuomiossa.
Tuomittu otettiin kiinni Suomessa jo heinäkuussa 2023.
Rangaistusta määrätessään hovioikeus otti huomioon muun muassa sotarikoksia koskevan kansainvälisen rangaistuskäytännön.
Erityistä painoa annettiin 22 ukrainalaissotilaan kuolemaan johtaneen väijytyksen vakavuudelle, vastaajan menettelyn moitittavuudelle sekä hänen tarkoitukselleen luoda ja julkaista sotapropagandaa.
Hovioikeus määräsi vastaajan maksamaan väijytyksessä haavoittuneille ukrainalaissotilaille ja kuolleiden sotilaiden omaisille myös vahingonkorvauksia. Korvausten määriä ei kerrota hovioikeuden tiedotteessa.
Tuomittu otettiin kiinni Suomessa jo heinäkuussa 2023. Ukraina pyysi hänen luovuttamistaan, mutta Suomen korkein oikeus esti luovutuksen, koska Ukrainassa olisi ollut riski Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisista vankilaoloista. Tämän jälkeen Suomi ryhtyi itse tutkimaan Ukrainassa tehtyjä sotarikoksia ja nosti niistä syytteet täällä.
Lähde: Hovioikeus
Voit lisätä Staran Googlen ensisijaiseksi lähteeksi klikkaamalla tästä ja ruksittamalla laatikon. Voit myös lukea lisää tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten Hovioikeus tai laajemmin samasta aihealueesta Uutiset -osioistamme.
