Idols-voittaja Hanna Pakarisen elämä muuttui täydellisesti, kun hänestä kruunattiin valtakunnan idoli numero yksi. Stara.fi otti selvää millaista on artistin arki nyt, kun Idols-huuma on rauhoittunut.

Nyt kun Idols-huuma alkaa hellittämään, niin millaiselta maistuu artistin arki?

– Toisaalta se on hirveen helpottavaa, kun elämä on hiukan rauhoittunut ja oon nyt nähnyt mitä tämä työ oikeasti on. Kyllä se oli aika hässäkkää silloin alkuvuodesta, kun oli kaikennäköistä ylimääräistä mitä normaalissa artistin elämässä ei ole. Se on kiva et on vähän rauhoittunut tää elämä ja se painottuu nyt lähinnä keikkailuun. Tää on kivaa puuhaa.

Kuinka paljon heität keikkaa viikossa?

– No aika mukavasti on viikonloput töitä ja arkipäivät sit vapaata. Se on kivaa, ja nyt on sellanen hyvä rytmi löytynyt tässä kesän ja syksyn aikana.

Mikä tässä artistin ammatissa on parasta?

– No se keikkailu totta kai. Kun mennään lavalle ja siellä on hyvä meininki. Ja kun on alkuviikot vapaata niin pääsee hoitamaan omia arkisia asioita ja myös lepäämään, kun tää on aika yöpainotteista työtä.

Arkipäivät on siis vapaata. Mitä sun tavalliseen arkipäivään kuuluu? Esimerkiksi tiistaisin.

– Ihan peruspäivä, jos ei ole haastatteluja tai muuta, niin ensinnäkin minä nukun pitkään, yli puolenpäivän. Sit mietin että mitä sitä tekisi? Menisinkö siskon kanssa hengaamaan jonnekin? Illalla sit teen ehkä ruokaa ja katon telkkarista Sinkkuelämää ja meen nukkumaan. Pitäisi varmaan hommata joku harrastus, kun nykyään on näitä vapaapäiviä.

Olet ehtinyt kiertää Suomen keikkapaikkoja nyt keväästä saakka. Onko kiertue-elämä ollut raskaampaa kuin odotit?

– Ei se oikeastaan. Kiitos työkavereille, meillä on mahtava bändi ja mahtava tekniikka. Totta kai matkustaminen on rankkaa, kun välimatkat on Suomessa pitkät, mutta minulla on niin hyvät unenlahjat, että pystyn nukkumaan bussissa. Keikoilla on kuitenkin niin hyvä fiilis, että se aina palkitsee ja palauttaa mieleen että miksi tätä tehdään. Se on hienoa.

Suomessa keikkamatkat on pitkiä. Esimerkiksi Helsingistä Kemiin ajaa noin 9-11 tuntia. Miten saat tuon ajan kulumaan?

– Onneksi bussissa on laitteet, että me pystytään katsomaan elokuvia. Sit kuunnellaan musiikkia poikien kanssa, minä ostan usein lehtiä ja nukun aika paljon. Yritän nukkua puolet matkasta, mutta pojat haluavat pysähtyä huoltoasemalle kahden tunnin välein, niin ei saa pitkiä unia.

– Usein soitellaan myös kitaraa ja pidetään vähän niin kuin bänditreenit siinä samalla. Ajan voi siis käyttää hyödykseen. Sun kiertuejengi on aika äijävoittoista.

Onko teille syntynyt jo tiimin sisäistä huumoria, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä?

– Totta kai on. Onneksi olen tehnyt miesten kanssa töitä jo pitkät ajat, eli minulle ei ole ollenkaan ongelma olla poikien kanssa. Totta kai sitä omaa hurttia huumoria viljellään, kun ollaan puolet viikosta aina yhdessä.

Mitä tapahtuu lavalle nousua edeltävän tunnin aikana, eli miten valmistaudut keikkaan ja minkälaiset takahuonerituaalit sulla on?

– Minä en hirveästi hengaile siinä bäkkärillä. Menen sinne mahdollisimman myöhään. Otan yleensä aika rauhallisesti. Kattelen hotellihuoneessa telkkaria ja meikkailen. Käyn läpi keikkaa, juon vettä ja availen ääntä. Jos menisin vaikka pariksi tunniksi bäkkärille, niin se menis ihan säätämiseksi ja hössöttämiseksi, kun minä olen tällainen höpöttelijä.

Minkälainen olisi unelmiesi takahuone?

– Varmaan semmoinen rauhallinen ja tilava, missä olisi sohvat. Tarjolla olisi ruokaa ja vettä. Se on minulle sellainen elinehto. Minä olen niin tylsä artisti, kun haluan vain vettä, mutta sitä tarvitsen paljon ennen ja jälkeen keikan ja tietenkin lavalla. Nää bäkkärit on vielä niin uus juttu minulle, että olen tyytyväinen mihin vaan.

Ennen Idols-kisaa sulla oli bändi nimeltä Rained. Millainen bändi se oli?

– Me oltiin poikien kanssa 16-vuotiaita vuotiaita kun se perustettiin. Tehtiin englanninkielistä rock-poppia. Aika saman tyylistä kuin mitä minulla nytkin on. Tahkottiin siinä ja tehtiin demoja. Sitten se tavallaan kuivui kokoon ja päätin lähtee tähän kisaan mukaan.

– Se meni aika lennossa. Kun bändijutut kaatui, niin ajattelin, että nyt minä lähden tuohon kisaan mukaan, että joku minut löytäis. Tässä sitä nyt ollaan, et välillä ihmettelenkin mitä kaikkea vuodessa on ehtinyt tapahtua.

Rained-bändi julkaisi siis pari demoa. Onko näistä tullut nyt kuumaa tavaraa sun menestyksen myötä?

– Nehän on tietysti ihan demoja mitä ollaan käyty tekemässä. Mun superfanit haluavat tietysti mielenkiinnosta saada omaan käyttöönsä niitä. Mutta ne on kuitenkin vanhoja juttuja.

Missä vaiheessa alatte työstämään sun toista soololevyä?

– Nyt aletaan tietenkin jo suunnittelemaan levyä ja katsotaan, että tuleeko uutta jo ensi keväänä. Toivottavasti. Nyt aletaan etsimään materiaalia. Ja onhan se kiva saada keikoillekin uusia biisejä. Talven keikoilla kuullaankin varmasti jo noita uusia kappaleita.

Mitä Hanna Pakarisen elämään tulee kuulumaan vuonna 2005?

– Toivottavasti paljon keikkoja. Nyt ei oikein osaa ajatella vielä noin pitkälle. Seuraava levy tulee siis toivottavasti ensi keväänä.

Jocka Träskbäck







jea