Arvostelu: Man of Steel

Elokuvat · Tim Isokivi

Supersankarit ovat Hollywoodissa halutumpaa tavaraa kuin koskaan ennen, kiitos Yön Ritarin ja Avengersin kaltaisten menestyselokuvien. Oli vain ajan kysymys, koska maailman ensimmäisenä supersankarinakin pidetty Teräsmies tekisi paluun valkokankaalle vuonna 2006 ensi-iltansa saaneen epäonnistuneen Superman Returns -elokuvan jälkeen.

Nyt supersankarin lennättää valkokankaalle 300-elokuvan ohjaaja Zack Snyder, apunaan Yön Ritari -trilogiasta tuttu Christopher Nolan.

Krypton-planeetalla eletään lopun aikoja. Planeetan ydin on epävakaa, ja armeijaa johtava kenraali Zod (Michael Shannon) suunnittelee väkivaltaista vallankaappausta. Viimeisenä toivona lajinsa jatkamisesta tiedemies Jor-El (Russell Crowe) ja hänen vaimonsa Lara (Ayelet Zurer) laukaisevat vastasyntyneen poikansa avaruusaluksessa kaukaiselle Maa-planeetalle.

Maapallolla Clark Kentiksi (Henry Cavill) ristitty Kryptonin viimeinen lapsi varttuu viljelijäpariskunnan, Jonathan ja Martha Kentin (Kevin Costner ja Diane Lane), hoivissa. Maan ulkopuolisen taustansa vuoksi Clarkilla on käytössään yli-inhimillisiä voimia, joita hän opettelee käyttämään selvittääkseen kuka hän todella on. Pian Clarkin voimat ja sisäinen sankari joutuvat koetukselle, kun Maapalloa uhkaa ulkopuolinen voima.

Man of Steel näyttää ja tuntuu suurelta, syystäkin. Terämies on lähempänä muinaisten myyttien puolijumalia ja uskontojen vapahtajahahmoja kuin tyypillistä supersankaria. Elokuva osaa käsitellä tarinaa hyvin juuri tästä näkökulmasta.

Yleensä tyylissään lähinnä tahallisen yliampuvaan toimintaan ja väkivaltaan keskittyvä Zack Snyder todistaa osaavansa ohjata jopa inhimillisiä kohtauksia, sillä elokuvan Teräsmiehen nuoruusvuosiin keskittyvät osiot onnistuvat vetoamaan oikealla tavalla tunteisiin. Tästä suuri kiitos kuuluu myös hahmon ”adoptioisää” näyttelevän Kevin Costnerin hienolle roolisuoritukselle.

Myös Teräsmiehen ja reportteri Lois Lanen (Amy Adams) suhdetta käsitellään elokuvassa hienosti. Lois ei ole elokuvassa pelkkä pelastettavaksi jäävä rakkauden kohde, vaan itsenäinen ja tarinaa eteenpäin vievä toimittaja. Elokuvassa on muutenkin haettu selkeästi oppia Yön Ritari -trilogiasta, sillä Teräsmiehen ohella myös lukuisilla sivuhahmoilla on tärkeät roolinsa tarinassa.

Valitettavasti Man of Steel paljastaa heikkoutensa noin puolivälin paikkeilla. Kenraali Zodin uhatessa maapalloa elokuva muuttuu puuduttavaksi toimintarymistelyksi, joka ei tarjoa katsojalle lainkaan hengähdystaukoja. Supervoimin varustettujen hahmojen käymät taistelukohtaukset ovat komeaa seurattavaa hetken aikaa, mutta jatkuessaan tarpeettoman pitkään ne muuttuvat puuduttavaksi, Transformers-tyyliseksi hötöksi. Ilmeisesti elokuvan taustalla olevat tahot luulevat toimintakohtausten olevan sitä intensiivisempiä, mitä enemmän vahinkoa hahmot aiheuttavat ympäristölleen käsirysyn aikana.

Ylipitkän Man of Steelin pahin ongelma onkin, että se ei tunnu löytävän tasapainoa tunteisiin vetoavan, eeppisyydessään lähes raamatulliselle tasolle kohoavan sankaritarinan ja videopelimäisen toimintarymistelyn välimaastosta. Supersankarielokuvien tyylilajissa jäädään pahasti jälkeen Yön Ritari -trilogian tai Avengersin tasosta.

Yritys on kuitenkin hyvä, ja elokuva päivittää heikkouksistaan huolimatta Teräsmiehen syntytarinan sujuvasti nykyaikaan. Jääräpäisimpiä vanhoja katsojia saattaa toki harmittaa elokuvan tosikkomaisuus; Toisin kuin 70-luvun tulkinnassa, tätä Teräsmiestä ei nähdä pelastamassa kissanpentuja puista ja lentämässä romanttisen musiikin säestämänä yötaivaalla Lois Lanen kanssa, vaan hahmo keskittyy toimissaan olennaiseen.

Lajityyppi: 3D, toiminta, seikkailu, fantasia, sci-fi
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Zack Snyder
Pääosissa: Henry Cavill, Amy Adams, Laurence Fishburne, Diane Lane, Kevin Costner, Michael Shannon, Antje Traue, Russell Crowe
Ensi-ilta: 26.6.2013
Kesto: 2h 23 min
Ikäraja: 12

Pisteet: 3/5

PS: Seuraa Staraa Instagramissa!

Uusimmat