Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt tapausta, jossa toimittaja pyysi nähtäväksi kahden jo eronneen hallituksen kaikkien ministerien kalenterit vuosilta 2019–2023. Valtioneuvoston kanslia kieltäytyi luovuttamasta kalentereita.
Kanslia katsoi, että kalenterit eivät ole julkisuuslaissa tarkoitettuja viranomaisen asiakirjoja. Asia eteni valituksella hallinto-oikeuden kautta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus on nyt tehnyt asiasta linjauksen.
Ministerien työkalenterit eivät ole julkisia
Ennakkopäätöksessä todetaan, että julkisuuslakia ei sovelleta ministerien kalentereihin edes sen jälkeen, kun hallituskausi on päättynyt ja kalenterit on arkistoitu. Ministerien työkalenterit eivät siis ole julkisia. Kalenterit eivät ole julkisia edes arkistoituna.
Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan ollut päätöksessä yksimielinen. Suomessa noudatetaan julkisuusperiaatetta. Julkisuusperiaate tarkoittaa, että viranomaisten asiakirjat ja toiminta ovat lähtökohtaisesti avoimia kaikille.
Sen tarkoituksena on mahdollistaa julkisen vallan käytön valvonta ja lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Salassapito on poikkeus, joka edellyttää aina nimenomaista lain perustetta.
KHO:n enemmistö katsoi, että ministerien kalenterit ovat luonteeltaan viranomaisten sisäiseen työskentelyyn tarkoitettuja asiakirjoja. Kalenterimerkinnät ovat pääosin lyhyitä ja teknisiä, eivätkä ne sisällä tietoja, jotka vaikuttaisivat päätöksentekoon tai joiden perusteella ratkaisuja olisi tehty.
Kalentereita pidettiin ensisijaisesti ajankäytön apuvälineinä, eikä asiakirjoina, joihin julkisuuslakia tulisi soveltaa. Ratkaisussa korostettiin, että silläkään ei ole oikeudellista merkitystä, jos kalenterit on siirretty niin sanottuun hallituksen arkistoon tai määrätty pysyvästi säilytettäviksi.
Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan ollut päätöksessä yksimielinen.
Arkistointi ei automaattisesti tee asiakirjasta julkista. Tietojen luovuttaminen jää tällöin viranomaisen harkintaan, eikä kansalaisilla tai medialla ole automaattista oikeutta saada niitä nähtäväksi. Jos niissä ei kuitenkaan ole mitään erikoista, niin miksi ne sitten salataan?
Päätös syntyi äänin 3–2. Vähemmistö olisi sallinut kalentereiden julkisuuden ja katsoi, että ministerien tapaamiset ja tilaisuudet ovat olennaista tietoa julkisen vallan käytön valvonnan kannalta.
Voit halutessasi lukea Starassa myös lisää juuri tähän artikkeliin liittyvistä teemoista ja aiheista, kuten eduskunta tai laajemmin tästä aihealueesta Uutiset -osioistamme.
